[Myléne von Bergen]

Myléne von Bergen

Ikä: 35
Sukupuoli: nainen
Sivilisääty: leski
Asema: Pääministeri Léon Von Gillesin serkku, kreivitär
Perhe: Emmett von Bergen , (40) saksalaisen suuraatelinen, kreivi. Mylénen aviomies, joka velkakierrostaan kiinni jääneenä mestattiin muutama vuosi takaperin. Heille siunaantui vain yksi lapsi.
Iréne von Bergen, 22. Tytär, joka on asettunut jumaloppiin Sveitsin nunnaluostariin.

Ulkonäkö:
Hän on nainen suurella painotuksella ja vankalla painotuksella. Hänen pyylevä olemuksensa herättää huomiota missä hän ikinä kulkeekin – jos ei vaatetuksellaan, niin sitten kantavalla äänellään. Myléne rakastaa kaikkea kauneuteen tai hyvinvointiin liittyvää. Ei myöskään ole olemassa hetkeä, jolloin hänen hiilenmustat hiuksensa eivät olisi koristeellisilla kerroskampauksilla hiuslisäkkeineen, saati etteikö mitä mahtipontisin hattu ole hänen päälakeaan peittämässä. Toinen toisiaan koristeellisemmat ja kalleimmat arvokorut koristavat hänen korvanlehtiään, kuin alavaa rinnanpäällistäkin. Sormusten, tai rannekorujen säihkeestä puhumattakaan. Pituutensa ei anna pyylevälle vartalolle piirun vertaa kaivattua kapeutta, sillä hän ei ole tavanomaista keskiverto naista yhtään pidempi -päinvastoin. Lyhykäinen pituutensa, tai muodokas vartensa kykenee sokaisemaan niin nuoren kuin vanhankin, sillä säväyttävä kirkas sini silmissään Myléne kykenee vangitsemaan huomion itseensä niin nuorien kuin vanhurskaimipien miesten keskuudessa.

Luonne:
Mylénen luonne on kauttaaltaan siekailematon – hän ei juurikaan jätä asioimatta kertomatta, mikäli hän vahingossakaan on joutunut huonon tai kelvottoman kohtelun kohteeksi. Hän ei jätä rauhaan sanoillaan ihmistä, joka hänestä on läpeensä vastenmielinen, tai osoittanut mieltään häntä vastaan. Myléne elää uteliaisuuden, kuin mielikuvituksensa värittämässä maailmassa, jossa hän antaa mielensä lentää vapaasti ja estoitta kukasta kukkaan. Hän on armottoman kohtelias, kuin asiallinenkin julkisissa tapaamisissa ja tapahtumissa, vaikka hoviin sopimattomana pidettävä avoin uteliaisuus ei olekaan hyväksyttävää. Myléne on myös hyvin tietoinen korkea arvoisesta asemastaan serkkunsa hoitaessa arvostettua virkaansa parlamenttitalossa. Kuten kaikilla, myös hänellä on omat heikkoutensa. Kenties hänelle suurin heikkous on hänen oma tyttärensä, jonka kieli kykenee käymään hänen omaansakin terävemmäksi.

Historia:
Myléne von Bergen os. Porguit vihittiin saksalaissyntyisen kreivi Emmet von Bergenin kanssa tytön ollessa vasta 14-vuotias. Jo silloin luonteeltaan hyvin hallitsematon neitonen osasi käsitellä miehiä – isänsä hellittelemänä hän oli tottunut saamaan haluamansa, ja niin hän myös sai. Julkinen salaisuus lieneekin, ettei Myléne kaihtanut rakastajia – ei nuoria, eikä iäkkäämpiä. Avioliitto, joka kuitenkin kesti vuosikymmeniä kallioisia ja muhkuraisia esteitä ei suonut avioparille kuitenkaan kuin yhden lapsen. Luoja yksin tietää, miten pelolla ja kauhunsekaisella odotuksella edennyt raskaus piti odottajansa kuin muunkin kansan otteessaan aina synnytykseen asti. Havaittavat merkit lapsessa kuitenkin kertoivat vahvan virren Emmettin isyydestä. Ennakkoluulojen täyttämä Emmett sai kuitenkin pitää vaimonsa kanssa puhtaat paperit pussissa, aina siihen asti kunnes herra von Bergenin veronkierto alkoi saamaan valoa. Veropetoksista, kuin kiristyksistäkin kiinni jäänyt mies löysi tiensä hyvin nopeasti mestauslavan kupeesta. Suuren suosion saanut tapahtuma kuitenkin mursi äidin kuin tyttärenkin. Suvun ollessa pieni, mutta vaikutusvaltainen osoittautui Cloverin pääministeri Léon von Gilles von Bergenien lähimmäiseksi sukulaiseksi. Sukunsa ja tapojen velvoittamana von Gilles otti huostaansa leskeksi jääneen naisen, ja tämän täysikäisen tyttären. Serkkunsa varakkuutta nauttiva Myléne asuu ja vaikuttaa vahvasti siellä missä poliitikko serkkunsakin.

Tytär:
Iréne von Bergen ei ole sellainen tytär, josta jokainen äiti olisi kauttaaltaan ylpeä – tai lieneekö vika äidissä, sillä kahdeksantoista vuotta täytettyään tytär ilmoitti haluavansa luostarikouluun. Äitinsä ulkonäöstä perittyään tumman hiuskuontalon ja taivaansinisten silmien syven, onnitui hän isältään perimään hoikkuuden siinä missä luusairaudenkin. Tytöllä on isänsä tavoin heikot luut, jolloin äitinsä määräyksestä tyttärensä ei ole ratsastanut enää sen jälkeen kun hän kerran sattui tipahtamaan hevosen selästä ja mursi lonkkansa. Tarkoin varjeltu lapsi omistaa kuitenkin persoonan siinä missä muutkin, mutta se kaikki hautautuu rouva von Bergenin luoman illuusion varjoihin. Hän puhuu omalla äänellään - hän ei ole hiljassuinen, arvovaltainen nuorikko, joka myöntyy valta-asemalla istuvan sanoihin mikäli häneltä saattaisi kysyttävää löytyä. Irénen suurin syy ajautua luostariin nunnien pariin elää kaiketi syvää huutoa siitä, että hän haluaa kyseenalaistaa, kysyä, udella, miettiä, pohtia ja ajatella, mutta ennen kaikkea myös keskustella. Tämän kaiken hänen äitinsä kuitenkin peittää palatsissa puheillaan, tehden tyttärestään kirjaimellisesti aivan samanlaisen kuin muistakin: kahlitun varpusen, puhekyvyttömän hiirulaisen. Sivumainintana nuoresta naisesta voidaan käyttää hänen hälyyttävää valintaansa musisoinnissa - opintojensa tähden tietenkin soittonsa lähes hylänneenä, Iréne kuitenkin silloin tällöin harjoittaa sellon soiton taitojaan (soitin on perimä isältään, sillä tämä oli tunnetusti kyvykäs sellonsoittaja).

Huhuja vai faktoja:
-Rouva von Bergenin huhutaan elettelevän toiveita Irénen jättävän luostarielämän ja oleman näin helposti naitettavissa jollekulle rikkaalle miehelle. Kenties jopa kruununperilliselle.
-Väitetään, että miehensä verovelka oli kasaantunut niin suureksi, että Myléne elelesi nyt ja vain, ainoastaan serkkunsa varoilla luksuselämäänsä
-Rouvan väitetään omistavan monta rakastajaa, ja olevan itse rakastajatar hyvin arvovaltaisten miesten makuukamareissa
-Lieneekö syytä ihmetellä, miksi rouva von Bergen on EHDOITTA vaatinut itselleen oman, henkilökohtaisen lääkärin


Kuvat von Bergenin naisista löytyvät tuolta taitelujen puolelta.