[Mainos]

[Camilo]

nimi: Camilo, (Yoywaima)
ikä: n. 19 v.
sukupuoli: mies
asema: Ferdinand Montaguen kamaripalvelija

ulkomuoto:
Tämä herra ei todellakaan pituudella juhli, mutta suora ryhti ja asenne tuovat sitä lisää ainakin puoli päätä. Sen takia moni onkin hämmentynyt huomatessaan ollessaan kasvokkain nuorukaisen kanssa, että ei olekaan se joka katsoo ylöspäin. Ruumiinmuodoltaan tämä onkin sitten vallitsevan kauneusihanteen ulkopuolella, rahvaanomainen jopa. Lihaksia kun on varsin näkyvästi varsinkin keskivartalossa ja jaloissa, muutenkin on jäntevä eikä mikään leivoksilla hemmoteltu prinssi. Hän on myös enemmän kuin vähän notkea. Camilon ihonväri pistää myös silmään erilaisuudessaan, keski-eurooppalaista reilusti tummempi, jopa hieman punertavanruskea iho ei ole se, mihin yleensä törmää. Hiukset tällä ovat pikimustat ja ne ulottuvat epätasaisesti aina vyötärölle, lähes lanteille. Auki tuo ei niitä kauhean usein pidä, vaan yleisemmin lapsuudesta tutulla nutturalla tai Euroopassa opitulla letillä. Joskus voi tosi hurjana keksiä jotain aivan muuta. On melko epäluuloinen kaikkia kohtaan jotka tahtovat hiuksiin päästä käsiksi, koska on useamman kerran päässyt lähes suortuvistaan eroon jonkun liian innokkaan saksijan takia.
Mustia hiuksia täydentää pari syvän tummanruskeita silmiä, jotka yhtään hämärämmässä näyttävät aivan yhtä tummilta kuin tuon hiuksetkin. Silmiä reunustavat melko pitkät ripset ja täydentävät kaksi sievää tasaista kaarta kulmakarvoja. Kasvot ovat melkein kulmikkaat poskipäiden ja leukaperien erottuessa selkeästi, muttei liian vahvasti. Otsa on jyrkkä mutta ei leveä, oikein sopivana parina hieman kyömylle leveähkölle nenälle. Vielä kun lisää mukaan aistikkaan täydet huulet ja korvarenkaat, on kokonaisuus valmis.
Vaikka eriskummallisen eksoottisen rahvaanomaista ilmestystä ehkä kelpaisi katsoa ihan mitään ylimääräisiä rihmankiertämiä, suosii tämä silti pukeutumista. Pukeutumisellaan ei tosin pahemmin koreile, kuten nyt ei palvelijan kuulukaan, vaan valitsee kaikista epämukavista ne vähiten epämukavimmat asusteet, ja näin ollen saattaa välistä olla hieman epäetikettimäinen tässäkin, kun ei tykkää turhista takeista tai liiveistä tai mistälie mitä nyt milloinkin on muodissa. Kaikenkarvaisia helyjä kuitenkin rakastaa, on ihan harakkana kaikelle kultaiselle ja kiiltävälle. Sormuksia ja erilaisia ranne- ja tilaisuudesta riippuen myös nilkkakoruja näkyy Camilon päällä enemmän kuin ehkä pitäisi. Joskus tällä voi nähdä kaulakorun tai parikin, mutta enemmän pitää koruista jotka voi nähdä (tai kuulla) jatkuvasti.
Nopea luonnos

persoona:
Ylpeä, itsevarma ja hillitty on varmaan ensivaikutelma, minkä Camilosta saa. Tuo sivuuttaa nenänvartta pitkin katsomiset ja paheksuvat kielennaksauttelut viileällä hymyllä tai täydellisellä huomiotta jättämisellä. Poika ei puhu turhia eikä ainakaan liikaa, varsinkaan siksi, ettei hallitse kieltä kunnolla. Mutta muutenkin varoo sanomasta mitään ylimääräistä, vaikka kuinka olisi täynnä mielipiteitä. Mitään virallisia mielipiteitähän tällä ei ole, ainakaan omiaan. Camilo on myös äärettömän lojaali isännälleen, kiitollisuudenvelasta jos ei muusta. Tuon vaitiolon tai lojaaliuden kun voi kuka tahansa muu saadakin sitten kivalla korulla tai parilla. Selkäänpuukottajaksi tuosta ei kuitenkaan ole, se kun ei olisi omien etujen mukaista.
Näennäisestä hyvästä ja hillitystä käytöksestä huolimatta on hyvin impulsiivinen ja monesti saakin itseään niskasta kiinni vasta viime hetkellä tekemästä jotain täysin ajattelematonta. Itsekurista huolimatta joskus silti tulee tehneeksi jotain enemmän tai vähemmän soveliasta ihan vain pelkästä mielenjohteesta. Seurasta riippuen ei välttämättä edes yritä hillitä oikkujaan ja myös sanoo mitä mieleen tulee. Ei myöskään turhia nöyristele, mutta kunnioituksesta kyllä voi alistua. Muuta palvelusväkeä itse ylenkatsoo melko paljon, koska katsoo olevansa jotenkin näiden yläpuolella, melkein vapaa taiteilija, hyvästä suvusta, kas kun ei aatelinen.
Luotettavassa seurassa on kuitenkin hyvin vapautunut, jopa hymyilee ja nauraa, tuo julki mielipiteitään ja on hellyydenkipeä. Se onkin se särö itsevarmuudessa: on kovin perso kehuille ja kosketukselle. Ylipäänsä siihen nähden, miten paljon on nähnyt lyhyen elämänsä aikana, on liiankin sinisilmäinen tunteidensa kanssa. Camilo voi rakastua ehdoitta lähes ensisilmäyksellä - ja seuraavaksi löytää itsensä parhaassa tapauksessa vain särkyneen sydämen kanssa. Ajatuksiensa julkituominen on välillä myös hieman hankalaa, kun ajattelee niin oudolla tavalla monen mielestä. Ja vaikka onkin omasta mielestään hyvin korkeamoraalinen, eivät arvot ja normit vastaa aina ihan niitä ajan ja paikan perinteisiä. Suuttuu hyvin harvoin kunnolla ja tahtoo silloinkin selvittää asian mielellään keskustelemalla.

historia:
Pojan historia alkaa jostain hyvin kaukaa lännestä, Uudelta mantereelta, yhdestä Hopituh Shi-nu-mu tai "Rauhalliset ihmiset" heimon kylästä. Kylässä perheensä ja ystäviensä luona Camilo, tai tuolloin Yoywaima, vietti lapsuutensa varsin onnellisena. Lasta pidettiin hieman omituisena outojen harrastustensa ja poikkeuksellisen notkeutensa takia, mutta yhtälailla perheen ja yhteisön jäsenenä. Noin 13-vuotiaana Yoywaima oli kavereidensa kanssa vaeltamassa kaukana kotikylästä, vähän liiankin kaukana. Kaverukset olivat vain pitämässä hauskaa ja juttelemassa. Nämä olivat leiriytyneenä virran läheisyyteen, kun keskellä yötä joukko espanjalaisia sotilaita yllätti pojat. Auttamalla kavereitaan pakenemaan Yoywaima jäi itse kiinni, ja jostain kummallisesta syystä sotilaat veivät tuon mukanaan. Kieltä ymmärtämättä poikarukka ei oikein tiennyt mitä tapahtui ja miksi, mutta muutaman viikon tapahtumaketjun päätteeksi hän totesi olevansa merimatkalla jonnekin, aivan outojen ihmisten ja oudon kielen ympäröimänä. Pitkällä matkalla Yoywaimasta tuli Camilo(pitkä tarina paidasta (una camisa)), espanjaa opetellessa. Oltuaan kipeänä suurimman osan ajasta matka lopulta päättyi ja poika löysi itsensä Euroopasta, jonkun liian rikkaan aatelisarvon itselleen ostaneen porvarin mielenoikusta luomasta friikkisirkuksesta. Käytännössä siis joutui keskelle nuorten, eksoottisten, ympäri maailmaa kerättyjen eri tavalla lahjakkaiden poikien joukkoa, esiintymään muille liian rikkaille porvareille ja aatelisille, toimimaan jonkinnäköisenä edustuslemmikkinä. Vuosia myöhemmin ollessaan isäntänsä ja muutaman muun tämän lemmikkipojan kanssa Ranskassa, tuli vaihtaneeksi ammattia ja isäntää yhdessä yössä, kun Ferdinand Montague putsasi huonotuurisen espanjalaisen omaisuuden uhkapelissä varsin perusteellisesti. Näin muutaman mutkan kautta päätyi Cloveriin, enemmän tai vähemmän hyväksi onnekseen. Kysyttäessä taustastaan Camilo yleensä sanoo vain ympäripyöreästi tulevansa hyvin kaukaa meren takaa ja jättää muun tarinan pois.

muuta juoruttavaa:
Jos Camilosta ei kuule puhuttavan jo pelkän oudon ulkonäkönsä takia, on tuosta ainakin muutama huhu liikkeellä:

- on liian läheisessä suhteessa isäntänsä kanssa
- varastelee koruja hoviväeltä
- on nähty epämääräisiin aikoihin poistumassa aatelisten huoneista
- on myynyt sielunsa paholaiselle
- on oikeasti nainen tai hermadofriitti
- Ferdinand Montague pelasti hänet teloitukselta murhasta ja Camilo on kapteenin palvelijana nyt kiitollisuudenvelasta

Pelaajana leikkii LG, ei sukua korealaisille elektroniikkayhtiöille.

[Mainos]