[Simon Greger]

Nimi: Simon Greger

Ikä: 36

Sukupuoli: Mies

Ulkomuoto: Simon on pitkä, hontelo ja kalvakka, sekä hyvin laiha mies. Erityisemmin komea hän ei ole. Mutta noiden omalaatuisten kasvojen virne, sekä niiden ruskeissa silmissä asustava pilke, tekevät hänestä hyvin mielenkiintoisen näyn. Simonilla on pitkä vinoon joskus aikoinaan lyöty nenä ja korkeat, terävät poskipäät. Hänen juuri korvien yli ylettävät hiuksensa ovat ruskeat, mutta useimmiten hänen kasvojensa lailla yltä päältä maalitahroissa. Simonilla on myös lyhyt pukin parta. Jos Simonin saa riisumaan paitansa (joka ei ole kovinkaan vaikeaa) huomaa että hänen selässään on neljä siistiä, pitkää arpea, herran opiskelu ajoilta.
Simon pukeutuu pitkähihaisiin puuvillapaitoihin. Hän kuitenkin maalaa ilman paitaa, joten hänen yläruumiinsa on kasvojen ja hiusten lailla useimmiten maalissa.

Persoonallisuus: Simon nauttii elämästään täysin siemauksin. Hänet useimmiten voi tavata hymyssä suin, joko intohimoisesti töitä tehden, naisten perässä ramppaamassa tai muuten pitämässä hauskaa. Simon (joka on opiskeluvuosinaan kokenut myös köyhyyden) nauttii itseasiassa suuresti työläisluokan juhlista. Hänen mukaansa aateliset eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Simon suhtautuukin aatelisiin melko nyrpeästi ja onkin luultavasti viimeinen henkilö hovimaalariksi. Simon on itsepäinen ja kärsimätön. Jos hän saa jonkin päähän pinttymän, ei hän sitä noin vain unohda ja jos hän jotakin haluaa, se on saatava heti.

Taide: Simon on elämän ilosta nauttiva mies. Joka on sinällään ironista sillä hänen teoksensa viestittävät, että hän olisi lievästi itsemurha himoinen. Simonilla on näet hyvin vahvoja poliittisia näkökantoja, joista hän ei osaa olla vaiti. Hän "kätkee" usein maalauksiinsa "viljauksia" näistä kannoista ja saattaa jopa pitää eräitä tunnettuja ja arvostettuja henkilöitä ajoimesti pilkkanaan. Hän esimerkiksi aiheutti suurta hälyä maalaamalla Pariisin sotilaallisen paraatin erään aatelisen pyynnöstä. Ei maalauksessa muuten mitään vikaa ollut, mutta aatelis herra piti häiritsevänä yksityiskohtana sitä että sotilaat kantoivat kantotuolissa viikatemiestä. Tähän asti Simon on päässyt kuin koira veräjästä, mutta miten on, pääseekö vastaisuudessa?

Asema: Hovimaalari

Historia: Simon jäi ilman äitiä jo neljä vuotiaana. Hänen isänsä keskittyi suvun rahojen kasvattamiseen ja muuttui äidin kuoleman jälkeen kylmäksi ja etäiseksi pojalle. Simonilla ei siis ole koskaan ollut kunnollista äiti- tai isähahmoa. Tämä kenties selittää, miksi hänen suhteensa naisiin on niin... noh... kevytmielinen. Simon varttui suurimmaksi osaksi kovakurisessa poikakoulussa, jossa hän löysi kutsumuksensa... taiteen. Pojan isä ei tätä hyväksynyt ja se teki heidän väleistään vieläkin etäisemmät. Isän kuitenkin kuoltua suhteellisen nuorena, Simon matkusti Pariisiin ja pääsi opiskelemaan yhteen maan parhaimmista taidekouluista. Hän matkusteli nuoruusvuosinaan paljon ja opiskeli toinen toistaan kalliimmassa koulussa, tuhlaten näin sukunsa varat lähes kokonaan. Simon luultavasti myös tuhlasi rahat tietäen ettei hänen isänsä olisi ikinä antanut sitä hänelle anteeksi. Lopetettuaan opintonsa lopullisesti Simon asettui elämään mukavaa mutta köyhää taiteilijaelämää Pariisiin. Muutaman vuoden näin elettyään hän kuitenkin kuuli kotimaan kutsun ja palasi Cloveriin.

Juoruamisen arvoista:
-Huhutaan että Gregerillä olisi ranskassa vaimo, jonka tämä olisi hylännyt.
-Huhutaan myös etteivät naiset olisi ainoita Simonin huomion kohteita