Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Olgatar]

Tästä on nyt ilmeisesti sekä pahennuttu että iloittu - siis Jyrki Rauhalan puheesta suviseuroissa 2012 Lopella. Rauhala korosti sitä, että armo riittää, eikä usko ole tekojen varassa.

Miten itse koit Rauhalan saarnan? Itse sain siitä lohtua ja voimaa jaksaa uskoa suurissa epäilyksissä, kun olin jo uskoni kieltämistäkin miettinyt. Ja uskon esteeksi ovat nousseet nimenomaan elämäntapa-asiat, kuten korvakoru-, tv- ym. "synnit". Uskon, että monta uskovaista, joka on erilaisten taakkojen alla, tuollainen saarna lohduttaa ja antaa voimaa uskoa.

Jotkut ovat sitten kuitenkin nähneet Rauhalan puheen liian Kristus-keskeisenä, josta on seurakunta unohdettu. Itse en tähän mielipiteeseen yhtyisi, mutta näkemyksiä on tietysti monia.

Mielestäni Jyrkin saarna oli raamatullinen ja armollinen, mikä on kuitenkin lopulta Raamatun ydinsanomaa. Se ehkä sisälsi harvinaisempaa aihevalikoimaa kuten Jalkapallon EM-kisat ja 7 veljestä-kirjan ( ), mutta ei se vienyt pois sitä, että siinä puhuttiin tärkeästä aiheesta: siitä miten vaarallista toisten ihmisten tuomitseminen on. Kyseessä oli saman päivän evankeliumiteksti eli aihevalinta ei ollut ollenkaan huono suviseuroihinkaan.

Toivon että herätysliikkeessämme on tilaa tällaiselle armollisuudelle.

[Saara]

Mutta hyvanen aika: Juuri Jeesus-keskeisia meidan tulisikin olla. Ilman Hanen vuodatettua vereaan ei yksikaan Taivaaseen paase. Rukoukseni on etta Jeesus olisi kaiken keskipiste elamassani. Kun Taivaaseen paasemme Jeesuksen veren kautta Jumalan armosta, kylla siella tarkeinta on Kolmiyhteinen Jumala, eikos vaan?

[Sisarpuoli]

Olgatar kysyi: "Miten itse koit Rauhalan saarnan? Itse sain siitä lohtua ja voimaa jaksaa uskoa suurissa epäilyksissä, kun olin jo uskoni kieltämistäkin miettinyt. Ja uskon esteeksi ovat nousseet nimenomaan elämäntapa-asiat, kuten korvakoru-, tv- ym. "synnit". Uskon, että monta uskovaista, joka on erilaisten taakkojen alla, tuollainen saarna lohduttaa ja antaa voimaa uskoa."

Olen vl:stä irtaantunut, joka kävin suviseuroissa pitkästä aikaa. En ole ajattelut vL-liikkeeseen palaavani, niin vaikealta nuo elämäntapa-asiat tuntuvat ja oma elämäntilanne ei kyllä sovi yhtään uskovaisten pirtaan. Rauhalan puhe tarttui korviini ja koin että hän saarnasi myös minulle syntini anteeksi. Hänen puheensa muistutti lapsuusaikojeni saarnoja. Puhe oli sen verran vaikuttava, että kuuntelin sen uudelleen ja yritin analysoida sitä. Siinä tosiaan julistetaan synnit armosta/ehdoitta anteeksi. Lisäksi puhetyyli on miellyttävä ja nykyaikainen, vailla lestadiolaista retoriikkaa.

Sitten luin nettipalstoja ja havaitsin erilaisia reaktioita. Osan mielestä se oli liian armollinen ja ei kertonut miten ihminen pelastuu. Sitä ja tätä puheesta on puuttunut, kuten vaikka totuuden henki! Olen itse täydellisen hämmentynyt. Miten voi olla että minä koin puheen kutsuna Jumalan armoon ja erittäin lohdullisena, kuten mutta toiset puhuu jopa eriseuraisesta puhujasta? Voiko kumpikin kokemus olla oikea?

Pohdin itsekseni paljastaako tämä hämmennys sen, että (SRK)lestadolaisuuden mukaan pelastumiseen tarvitaan kuitenkin sääntöjen noudattaminen uskon lisäksi, mitä muka elämänvanhurskaudeksi kutsutaan, vaikka toisin väitetään? Tai seurakunnan tunnustaminen ainoaksi oikeaksi? Ei riitäkään ainoastaan syntien uskominen anteeksi!

Näitä elämäntapasääntöjä en minä ainakaan pysty noudattamaan enkä niissä mieltä näkemään. Mielestäni ainoa mahdollisuus niiden mielekkäänä kokemiselle on, että ihminen syntyy yhteisöön ja sosiaalistuu siihen laput silmillä tai sokea tottelevaisuus seurakunnalle. Tai sitten noudattaa, siksi ettei muiden mieli pahoitu, tai sortuu "kaksoiselämään"

Onko vl-liikkeen tarkoitus ylipäänsä levittää evankeliumia kaikille ihmisille niin kuin Jeesus kehotti tekemään? Jos on, niin näistä normaalia elämää tukahduttavista ja ahdistavista säännöistä on korkea aika luopua, kuten tv- ja hius ym. korvakorukielloista ensimmäisenä! Itse pohdin onko VL:ssä oikeasti elävää uskoa vai onko se vain sääntöihinsä tukehtuva lahko.

Tällaista pohdintaa Rauhalan saarnan herättämät reaktiot minussa herättivät, itse saarna oli "mannaa taivaasta" ja ajattelin, että jos Pyhä Henki on olemassa, se vaikuttaa tässä saarnassa.

[/quote]

[Olgatar]

Kiitos tähänastisista vastauksista.

[Pölyttynyt1]

Hyvä oli Jyrkin saarnaa. Linjassa mm. Leonard Typön saarnoihin, jotka olivat vahvasti Kristus-keskeisiä
_________________
Lauluntekijän sanoin:
Käymään vain tänne tullaan, eikä olemaan!

[manchesterman]

Jo kentällä, kyseisen saarnan aikana, tapasin useita tuttuja, ja suurinpiirtein kaikki kuuntelivat saarnaa todella tarkoin, ja hämmästyneinä. Keskustelu oli spontaania, ihastelevaa.

Saaarnan jälkeen useat tapaamani ihmiset keskustelivat saarnasta ja kyselivät toisiltaan "kuuntelitko äskeistä puhetta?"

Suviseurojen jälkeenkin saarna on ollut useiden uskovaisten keskusteluissa.

Itse olen kohdannut vain ja ainoastaan ylistäviä kommentteja tuosta saarnasta, ja olen keskustellut asiasta ainakin 15 - 20 uskovaisen kanssa.

Ilmeisesti ystäväpiiriini ei kuulu lainkaan näitä äärivanhoillisia, varmaankaan. Tosin ystäväpiirini manchesterin ympäristössä on melkolailla laajaa, tunnen kyllä melkein kaikki niin perheelliset kuin yksittäisetkin uskovaiset, ainakin ikäryhmissä oma ikä plusminus 10vuotta.....

Omasta mielestäni, sekä ystäväpiirini reaktioiden perusteella voin todeta että kyseessä oli jokaista koskettanut erittäin merkittävä saarna, jossa itse Taivaan Jumala pääsi ihan suoraan meitä uskovaisia koskettamaan.

Saarna josta oli karsittu kaikki turhat ihmissäännöt sekä systeemimme ylistykset pois Jumalan tahtoa sumentamasta.

[kerttuli]

Itse juttelin alle nelikymppisen puhujan kanssa ja tämä tuomitsi kyllä tiukasti Rauhalan puheen. En kyllä oikein tiedä mikä siinä oli niin pahaa hänenkään mielestä mutta oli sitä mieltä että Rauhala tullaan puhuttelemaan jne. Ko. henkilö tosin edustaa ihan tiukinta äärilaitaa muutenkin mutta ehkäpä vielä täällä pohjanmaalla ei ole totuttu noin armollisiin puheisiin..

Olen itse iloinen siitä että tällainenkin puhe kuultiin suviseuroissa kaiken sen jankutuksen keskellä. Toivottavasti muutkin puhujat uskaltautuisivat poikkeamaan syntilistojen luettelemisesta ja median haukkumisesta ja alkaisivat saarnata raitista Jumalan sanaa.

[satakieli]