Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Jemima]

Varmaan on muuan suurimpia vaivoja, minkä Jumala vihassaan on antanut kohdata kiittämätöntä maailmaa, että avainten vallan hirveä väärinkäyttö ja väärinkäsitys on tullut niin tavattoman yleiseksi kristikunnassa, että tuskin on enää ainoaakaan paikkaa maailmassa, jossa niitä vielä oikein käytetään ja käsitetään. Ja kuitenkin nuo väärinkäytökset ovat niin törkeitä ja kouraan tuntuvia, että jo lapsenkin, joka on oppinut puhumaan ja laskemaan, pitäisi ne huomata. Niin kovin sikeästi ovat hengelliset ja oppineet nukkuneet ja kuorsanneet, ovat olleet suorastaan umpisokeita. Sen vuoksi tahdon tässä Jumalan avulla ja armolla paljastaa muutamia noista väärinkäytöksistä ja, kuten Kristus sanoo, auttaa poistamaan sellaisia pahennuksia hänen valtakunnastansa, että jälkeläisemme näkisivät, millainen kristikunnan tila on ollut, ja vastedes tietäisivät välttää tätä surkeutta ja oppisivat oikein arvostelemaan ja käyttämään avaimia. Sillä tämä tieto on sangen tärkeä, että voitaisiin estää ja välttää lukemattomia kauheita asioita.

[Jemima]

Ensimmäinen väärinkäytös

On vedottu Kristuksen jaloon, ihanaan lauseeseen, kun hän sanoo Pietarille (Matt. 16, 19 ja 18, 18 ):"Se, mitä sinä sidot maan päällä, on oleva sidottu taivaissa" jne. Tästä lauseesta he ottavat sanan "sitoa" ja selittävät sen niin, että se muka merkitsee samaa kuin käskeminen ja kieltäminen tai lain ja käskyn säätäminen kristikunnalle; ja siitä syystä he antavat paaville tämän vallan, kerskaten, että hänellä on oikeus sitoa laeilla kristittyjen sieluja ja omiatuntoja, että sielunsa autuuden ja iankaikkisen kadotuksen uhalla täytyy häntä siinä totella, ja toisaalta että se, joka tottelee häntä, tulee autuaaksi. Kaikki raamatunlauseet, joissa puhutaan kuuliaisuudesta ja tottelemattomuudesta, he ovat sovittaneet tähän, ja niin koko maailma on pelotettu ja säikytetty tuollaisella Kristuksen sanan julkealla selittämisellä, kunnes se vihdoin on joutunut niin ahtaalle, ettei ole voinut paikaltaan hievahtaa ja sen on täytynyt kärsiä pelkkiä ihmisoppeja. No niin, tuota selittämistä me nyt tahdomme tarkastella ja asettaa sen Kristuksen tuomioistuimen, se on hänen sanansa eteen, ja verrata niitä toisiinsa.

[Jemima]

Ensiksi: Rakas ystävä, sanopa minulle, onko oikein noin temmata yksi sana erilleen Kristuksen lauseesta ja mielivaltaisesti antaa sille oman mielensä mukainen selitys ja merkitys, huolimatta siitä, soveltuuko se tekstiin ja lauseyhteyteen vai ei? Eikö pitäisi osoittaa Kristukselle ja hänen sanallensa niin paljon kunnioitusta, että niin uskollisesti ja huolellisesti kuin mahdollista tarkasteltaisiin koko lausetta sana sanalta verraten niitä toisiinsa, että nähtäisiin, soveltuuko se merkitys, jonka olen antanut jollekin sanalle, lauseen yleiseen sisältöön? Sillä jos he olisivat vaikkapa unen painamin ja puoliavoimin silmin tarkastelleet tuota tekstiä, niin olisi sen kirkas, selkeä valo pistänyt heidän silmiinsä, että heidän olisi täytynyt avata ne ja herätä ja samalla nähdä, ettei "sitominen" tässä mitenkään siedä sellaista selitystä, että se muka tarkoittaisi lain säätämistä. Mutta kun he eivät ole sitä tehneet vaan kuulleet ainoastaan sanan "sitoa" ikään kuin unessa, niin he myös puhuivat siitä kuin unessa oleva juopunut, joka, kun häneltä kysytään, tajtoisiko hän mennä kotiin, vastaa: "Tilkkanen lisää!" tarkoittaen, että hänelle on vielä tuotava ryypättävää.

[Jemima]

Sillä sanopa, missä koulussa opitaan sellaista latinaa ja saksaa, että sitominen merkitsee käskemistä tai lain säätämistä? Kuka äiti opettaa lastansa näin puhumaan? Mistä siis ovat meidän avaintenselittäjämme saaneet tämän tulkinnan, että sitominen muka merkitsee käskemistä? Mitä muuta voidaan tästä sanoa, kuin että se on omaa mielivaltaista selitystä tai juopuneen unta? Se merkitsee, että he väärentävät Jumalan sanan ja totuuden valheillansa ja johtavat näin kristityitä harhaan sekä palvelevat perkelettä. Mutta oletetaanpa, että on jokin koulu, jossa opetetaan sitomisen merkitsevän käskemistä, ja että on jokin uusi siansaksa, jossa sanoilla on tämä merkitys. Mutta kuinka voimme päästä varmuuteen siitä, että sen vuoksi myös tässä Kristuksen lauseessa sana "sitoa" merkitsee käskemistä, ja että se varmasti on Kristuksen tarkoitus? Täytyyhän toki osoittaa selvällä raamatunkohdalla, että se ehdottomasti on niin ymmärrettävä. Sillä koska tämä lause on ainoa perustus ja kulmakivi, johon koko paavius nojaa, niin täytyy todistaa ehdottoman varmasti, ettei sitominen voi merkitä mitään muuta kuin lain säätämistä.
Ellei sitä varmasti osoiteta, niin täytyy kai jokaisen käsittää, mihin ehdottoman vallan omistava paavius nojaa, nimittäin epävarmalle perustukselle, seisoo ja kulkee pimeässä eikä valossa itsekään tietämättä missä seisoo tai minne kulkee - niin, se seisoo pelkkien valheiden varassa, se on varmaa. Sillä ken opettaa epävarmoja asioita varmoina ja johtaa ihmisiä niihin, hän valehtelee ja pettää sillä yhtä hyvin kuin sekin, joka puhuu ilmeistä valhetta; onpa epävarmojen asioiden opettaminen pahempaa ja vaarallisempaakin valhetta kuin julkinen valehteleminen, varsinkin tuollaisissa suurissa asioissa, jotka koskevat iankaikkista elämää ja kuolemaa. Mutta millä ja milloin he aikovat tehdä selityksensä varmaksi? Silloin kun perkele menee taivaaseen! Niin kauan seisoo paavikunta pelkillä valheilla sideavaiminensa - paremmin sanoen sokeine avaiminensa (Bindeschlussel - blinde Schlussel).

(Huokaus, lupasinkohan liikoja; jaksanko kopsia nää kaik jutut...ja onko ees kiinnostusta...???)

Jok tap; jatkuu jos jaksan kirjottaa...

[Jemima]

T o i s e k s i on varmaa, että Kristus yllä mainitussa raamatunlauseessa puhuu siitä sitomisesta, kun synti sidotaan tai pidätetään, samoin kuin hän myös puhuu siitä päästämisestä, kun synti päästetään tai annetaan anteeksi, niin että sitominen tässä ehdottomasti merkitsee syntiin sitomista, ja päästäminen synneistä päästämistä. Sillä hänhän opettaa samassa kohdassa, kuinka meidän on veljeämme, jos hän tekee syntiä, varoitettava, nuhdeltava, syytettävä ja, ellei hän ota totellaksesnsa, pidettävä pakanana, niin kuin myöhemmin saamme laajemmin kuulla. Niin ollen on varmaa, ettei syntien sitominen voi olla sama kuin käskeminen tai lain säätäminen, niin kuin paavilaiset selittävät. SILLÄ KÄSKY ja LAKI EI OLE SAMA KUIN SYNTI, VAAN SYNTI ON LAIN ja KÄSKYN VASTAISTA MENETTELYÄ: siitähän ei ole epäilystäkään, vaan jokaisen on se myönnettävä. Sen vuoksi ei ole mahdollista, että yksimerkityksinen sana, kuten "sitoa", samalla merkitsisi käskemistä ja synteihin sitomista. Toisen merkityksen täytyy olla väärä ja virheellinen. Laki ei sido syntejä, vaan se käskee välttämään vastaisia syntejä ja tekemään hyvää, joten se siis on olemassa ennen syntejä, joita vielä ei ole; mutta avain sitoo menneitä, lakia vastaan tehtyjä syntejä ja on välttämättömästi molempien, niin hyvin lain kuin syntien jälkeen: niin että siis paavin "sitominen" ja Kristuksen "sitominen" ovat suorastaan vastakkaisia asioita eivätkä mitenkään voi soveltua samaan lauseeseen. Toisen täytyy olla väärä ja valheellinen, se on selvää.

[Jemima]

K o l m a n n e k s i on Kristuksen sitomisen tarkoitus vapauttaa syntinen synneistä, eikä hän tarkoita sitomisellaan mitään muuta kuin että syntisen omatunto pääsisi irti ja vapaaksi synneistä; sillä siitä syystä hän kurittaa syntistä ja sitoo hänet, että tämä luopuisi synnistä, katuisi ja välttäisi sitä; ja sellaista sitomista olisi oikeastaan kutsuttava omantunnon pelastamiseksi ja auttamiseksi synneistä. Mutta paavin sitomisen tarkoitus on sitoa viattomia omiatuntoja eikä päästää niitä vapaiksi, vaan pitää ne sidottuina, eikä hän pyri mihinkään muuhun kuin saamaan omattunnot pauloihinsa ja niiden vapauden riistetyksi, niin että sellaista sitomista oikeammin olisi kutsuttava syntiin vangitsemiseksi ja johdattamisekai, kuten Pyhä Paavali sanoo (Room. 7, 11), että kaikki lait antavat aiheen syntiin. Niin on mielestäni sangen jyrkkä, suuri ja valtava ero Kristuksen ja paavin sitomisen välillä, niin etteivät ne voi olla sama asia eikä niitä voida samalla lauseella tarkoittaa. Kristuksen sitominen kohdistuu yksinomaan synteihin ja syntisiin ja tarkoittaa, että he tulisivat hurskaiksi ja vapaiksi synnistä: paavin sitominen kohdistuu yksinomaan pyhiin vanhurskaihin ja tarkoittaa, että he joutuisivat synteihin ja tulisivat syntisiksi. Sillä hänen lakinsa koskevat kaikkia hurskaita, viattomia kristityitä, mutta Kristuksen avaimet koskevat ainoastaan niitä kristityitä, jotka tekevät syntiä; niin oivallisesti sopii paavin avain yhteen Kristuksen avaimen kanssa.

[sananjalka]

Jaksa Ankka vain kirjoittaa, tämä on niin mielenkiintoista että tähän oikein uppoaa! Miten voi olla niin, että 1500-luvulla on voitu kirjoittaa aivan samoista asioista kuin mitä nykyäänkin on pinnalla. Siis, ei mitään uutta auringon alla.

Mitenkä te muut, näettekö te yhtymäkohtia näissä Lutherlainauksissa? Ja onko näitä kukaan lukenut aiemmin, onko näistä aiemmin keskusteltu? Kun on puhuttu avainten vallasta, oletteko te muut koskaan kuulleet puhuttavan Lutherin selitysten valossa asiasta? Minä en ole. Enkä edes lukenut mistään tämänkaltaista käsittelyä. Enkä ole edes tiennyt, että Luther on käsitellyt tätäkin asiaa. Olenko minä niin paljon tyhmempi kuin muut, huonohoksaisempi kuin muut, kuuntelenko minä huonosti puheita, luenko riittämättömästi?

Sillä ainut, mitä olen kuullut, on juuri tuo: "minkä te sidotte, se on oleva sidottu" ja avaimista, että mitä taivaalle töllistelet, ei avaimet siellä ole vaan ne on jätetty Pietarille ja sitä kautta seurakunnalle. Ja sitä mukaa olen tottunut pitämään seurakunnasta kuuluvaa puhetta juuri tällä valtuutuksella pidettävänä puheena, kyselemättä ja kyseenalaistamatta.
_________________
Lumikki kulkee metsässä. Vastaan tulee kolme pientä miekkosta. "Keitä te olette?" Lumikki kysyy. "Olemme seitsemän pientä kääpiötä," he vastaavat. "Mutta teitähän on vain kolme?" "Väkeä vähennetään, väkeä vähennetään..."

[Jemima]

N e l j ä n n e k s i edistävät ja auttavat Kristuksen avaimet taivaaseen ja iankaikkiseen elämään pääsemistä; sillä hän kutsuukin itse niitä taivaan valtakunnan avaimiksi, ne kun sulkevat paatuneelta synnin tekijältä taivaan, mutta avaavat sen katuvalle syntiselle. Sen tähden täytyy Kristuksen avaimiin kätkeytyä hänen verensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa, joilla hän on avannut meille taivaan, ja niin hän avaimillaan ilmoittaakin syntisparoille mitä hän on verellään ansainnut. Avainten virka on siis korkea, jumalallinen virka, joka auttaa sieluja pääsemään synneistä ja kuolemasta armoon ja elämään ja antaa niille vanhurskauden ilman mitään tekojen tuottamaa ansiota, ainoastaan syntien anteeksiantamisen johdosta. Mitä sitä vastoin tekevät paavin avaimet? Ne käskevät ja säätävät ulkonaisia lakeja. Rakas ystävä, mitä ne auttavat syntiä, kuolemaa ja helvettiä vastaan? Kuinka ne voivat viedä sielun armoon ja elämään? Kuinka ne voivat aukaista syntisparoille taivaan? Tiedämmehän aivan hyvin, etteivät edes Jumalan kymmenen käskyn teot tee autuaaksi eikä hurskaaksi, vaan ainoastaan Kristuksen armo antamalla synnit anteeksi; kuinka sitten sen tekisivät ulkonaiset lait ja paavin teot, jotka ovat ihmisten keksimiä ja ovat pelkkää saastaa kymmenessä käskyssä mainittujen tekojen rinnalla.