Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Naomi]

Kristus on kirkon pää

Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeisenä päivänä

Eilisessä saarnassamme osoitimme, että Kristus on kirkon pää. Kristus halusi perustaa aivan tietyn julkisen yhteisön, johon hänen omansa kuuluvat. Juuri siksi hän astui taivaaseen. Siksi kenenkään ei tule luulla, että kristillinen yhteisö on samanlainen kuin maallinen, ei-uskonnollinen yhteisö, sillä näiden kahden välillä on yhtä suuri ero kuin sielun ja ruumiin välillä.

Voidaan sanoa, että ihmisten perustamia yhteisöjä on kolmenlaisia. Ensimmäinen on ei-uskonnollinen ja maallinen yhteisö. Sillä on monia päämiehiä ja ruhtinaita, koska se on itsessään monimuotoinen. Toisena on kristityille ominainen yhteisö, joka on uskossa alistettu Kristuksen alaisuuteen ja jonka pää on Kristus. Kolmas yhteisö on siltä väliltä (adiaphora), se ei ole oikein sitä eikä tätä. Nykyisin siihen luetaan kuuluviksi papit, munkit ja pyhien joukko, ja sille on ominaista, että se on vihkiytynyt seremonioihin. Siinä määrin kuin on kysymys vain ulkonaisista seremonioista; tämän yhteisön edustajat jäävät kristillisen yhteisön ulkopuolelle.

Ruhtinaalla on valtion hallinnassa ensin kansalaiset, joista hänen yhteisönsä rakentuu ja jonka päämies hän itse on. Sitten hänellä on henkivartijat ja virkamiehet, joita hän käyttää rankaisemaan vihollisia, ja lopuksi hänellä on vielä hovinarrinsa. Aivan samoin on taivaallisen yhteisön eli kirkon laita ja sen ruhtinaan eli Kristuksen laita. Ensiksi Kristuksella on kaikki uskovat kansalaisinaan. Sitten hän antaa maallisille ruhtinaille miekan käyttääkseen heitä pyöveleinä ja käskyläisinään pahojen rankaisemiseksi, koska inhimilliset olosuhteet ovat sellaiset, että hyvän siemenen joukossa aina kasvaa rikkaruohoa. Kolmanneksi Kristuksella on hovinarrien sijasta uskonnolliset seremoniamestarinsa.

Jotta voimme osoittaa, että paavi ei ole kirkon pää, tulee meidän ensin tarkastella tuon pään luontoa ja olemusta. Voimme ottaa esimerkiksi inhimillisen päämiehen: ruhtinas on kansalaisten pää. Pään varsinainen tehtävä on valaa kaikkiin ruumiin jäseniin tarmoa ja vuodattaa niihin elämän voima. Jokaisen yhteisön jokaiseen ruhtinaaseen pätee - mitä hänellä onkin mielessään tai mitä hän alaisiltaan vaatiikin - että hän pystyy antamaan tämän alaisilleen, ja he tekevät sitten mitä käsketään. Myös paavi, piispa ja kirkkoherra ovat tässä mielessä - mitä seremonioihin tulee - yhteisönsä pää. Sillä heidän alaisinaan olevat papit toimivat sen mukaan, mitä paavi, piispa tai kirkkoherra ajattelevat seremonioiden noudattamisesta.

Tässä ei kuitenkaan ole kysymys siitä virasta, jonka Kristus kirkon päänä vuodattaa sieluun. Sillä tämä pää vuodattaa ruumiiseen hengellisiä hyvyyksiä, joita kukaan ihminen ei voi antaa. Vaikka toinen ihminen sata kertaa neuvoo tai käskee sinua elämään pidättyvästi tai kieltää sinua tekemästä syntiä, ei hän kuitenkaan voi sitä toteuttaa. Hän ei pysty saamaan aikaan sitä, että täytämme hänen käskynsä hengessä eli koko sydämestämme mielihyvin. Saattaa olla, että hän ei itsekään tee sitä, mitä hän sinulta vaatii. Eihän hän pysty itse itselleen välittämään tuota henkeä.

Kristuksen sydän sen sijaan on täynnä henkeä, toisin sanoen täynnä armoa ja kaikkia hyveitä ja ansioita, onhan hän ansainnut meille vanhurskaudenkin. Hän siis vuodattaa niihin, jotka hän aikoo vanhurskauttaa, kaikkien hyveiden auliin hengen. Siispä pyhällä katolisella kirkolla ei ole muuta päätä kuin Kristus.

Ne, jotka yrittävät pakottaa meitä hyväksymään muun päämiehen kuin Kristuksen, valehtelevat. He puhuvat aivan kuin ei Kristus itse vaan joku muu huolehtisi kristillisyydestä, vaikka hän juuri siksi on astunut taivaaseen, että hän sieltä ohjaa kirkkoaan. Hän vuodattaa kirkon korotettuna päänä armonsa meidän sieluumme. Tästä seuraa, että vaikka Kristus itse Isän oikealla puolella istuessaan onkin kaikkien katseiden ulottumattomissa, kaikki kristityt ovat sydämissään kätketyt näkymättömään Kristukseen.

Olemme osoittaneet, että paavi ei ole kirkon pää. Tulemme vielä näyttämään toteen, että hän ei myöskään ole Kristuksen sijainen maan päällä. Sijaisella on nimittäin sama tehtävä kuin sillä, jonka sijaisena hän toimii. Mutta paavi ei tee samaa kuin Kristus. Hän ei nimittäin pysty Kristuksen tekoihin. Miksi siis kutsuisimme häntä Kristuksen sijaiseksi?

Paavilla on kuitenkin tietty tehtävä. Maallikot ymmärtävät nykyään tämän tehtävän laadun paremmin kuin hengellisen viran haltijat. Kaikki nimittävät pyhää Pietaria apostoliksi eli lähetiksi. Lähetin tehtävä on välittää ruhtinaan sana ja käskyt niille, joiden luo hänet on lähetetty. Siksi Kristus ei ole antanut kirkon päämiehelle muuta tehtävää kuin että hän julistaa Kristuksen sanaa kristityille.

Eikö olisi yksinkertaisesti naurettavaa, jos lähetti haluaisi vallata ruhtinaan valtaistuimen? Ja tämä tapahtuisi vielä ruhtinaan hallitusvallan aikana. Päämiehen tyranniutta on kuitenkin siedettävä, kunhan vain tiedät, että hän ei ole se, mikä hän kerskailee olevansa, ja että hän ei edes täytä sitä tehtävää, jonka Kristus on hänelle määrännyt: Kristuksen sanan saarnaamista. Meidän täytyy lihottaa tätä syöttöporsasta Herrallemme niin kauan kunnes hän tulee teurastamaan sen. Kristus ei ole määrännyt hänelle mitään niin yksiselitteisesti kuin tämän: »Kaitse minun lampaitani.» (Joh. 21:16.) Paavin tulee olla Jumalan karjan tallirenki ja tuoda rehu meille syötäväksi.

Paavali selittää aivan oikein Kristuksen taivaaseenastumisen syyn ja kirkossa jaetut virkatehtävät Efesolaiskirjeessä: »Hän astui ylös korkeuteen...» (Ef. 4:8.) Hän astuu ylös taivaiden korkeuksiin täyttääkseen kaiken, toisin sanoen täyttääkseen kirkon kokonaan hyvyyksillään, jotta pää täten vihmoisi ja vuodattaisi kaikkiin jäseniinsä elämän. Osoittaakseen, että kysymyksessä on todella lahjojen täyteys, hän heti lisää: »Hän antoi muutamat apostoleiksi ja toiset evankelistoiksi... tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön (ei herruuden), Kristuksen ruumiin rakentamiseen (ei sen tuhoamiseen, kuten nykyään tapahtuu), kunnes me kaikki pääsemme täyteen miehuuteen, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita heitellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten kevytmielisyydessä.» (Ef. 4:11 - 14.)

Paavali painottaa tässä sanaa »ihmisten» ja haluaa kertoa heidän alennustilastaan seuraavasti: He kerskaavat olevansa kaikkein korkeimpia ja pyhimpiä, vaikka he todellisuudessa ovat vain kurjia ihmisiä ja tyhjänpäiväisiä luontokappaleita. Sitten Paavali sanoo viitaten kirkon päähän: »Että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voimanmäärän mukaan, mikä kullakin osalla on.» (Ef. 4:15 - 16.) Miten hän olisikaan selvemmin voinut kuvata Kristusta kirkon päänä ja kirkkoa Kristuksen ruumiina ja osoittaa kirkon päämiehen ja piispojen tehtävät.
_________________
COPYRIGHT! Kiitos, ettet kopioi tekstejäni omiin tarkoituksiisi. Lainaukset keskustelupalstan ulkopuolelle ainoastaan luvallani.