Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[nokipoika]

Katsos Maria kun sinun lauseesi tuolla toisessa ketjussa pani aivoni LIIKKEELLE.

Aloin muistella hurjaa nuoruuttani ja sitä, mikä silloin oli sopivaa uskovaiselle ja mikä ei.

Heitän tässä asioita joita muistan ja jotka nyt ovat toisin.

Ensimmäisenä parta miehillä( oli se kärsimystä, kun rakastaa yli kaiken partaa) oli radikaalin ja kapinallisen merkki , ei sopivaa.

Vihreä puolue (nyt jo vl ehdokkaita listoilla), perustelu sama kuin edellä.

Kirkkokuorossa laulaminen, osoitti suurta omavanhurskautta.

Yhteisvastuu kerräys .Perustelu sama kuin edellä.

Lähetyskolehti, lähetysmyyjäiset, ym lähetystyöhön viittavakin, kun siinä viedään väärää sanomaa ( Nyt on ihan hyvä laittaa kirkon ulkomaanavun kautta rahaa).

Ennen ei voinut olla kaupassa,apteekissa,respassa,fysioterapeuttina,ym töissä( totisinta totta , vaikkei nyt uskoiskaan ja jos et ymmärtänyt asiaa sinua neuvottiin ymmätämään, neuvotaankohan vieläkin , en ole kuullut , mutta kaikkia em olen työssään tavannut.)

Ei voinut olla jumppatunneilla , jos siellä soi taustalla musiikki. Nykyään ei vissiin vois olla enää jumppatunneilla ollenkaan, mut niin vaan nöyrästi lähdettiin tietä tamppaamaan , satoi tai paistoi.

Kitara oli synnillinen soitin , sen soittaminen ei missään nimessä sopinut, niinkuin ei hanurinkaan

Missään urheiluseuran harjoituksissa ei voinut käydä, tämäkin on muuttunut, joskaan ei vielä ihan selväksi.

Jääkiekkopelin katsomassa käyminen oli täysin kiellettyä ja nyt tiedän siellä paljon käyvän vl:ä.

Yksi tärkeä meinas unohtua. Maratoneille ei nyt kukaan uskovainen voinut kuvitellakkaan osallistuvansa. Mikä maisen kunnian tavoittelu... täysin sopimatonta uskovaisille( Ja nyt siellä juosta hölökyttellee yksi jos toinenkin vl.

Tässä nyt vain muutama esimerkki ,mutta johtopäätös on...

TOIVOA ON MARIAISENI.

[maria]

Kiitos vaan kannustuksesta Nokari, vaikkeivät muistelosi kovin kannustavia olleetkaan.....

Aina kun Päivämiehessä tai saarnoissa tulee vastaan noita 70-luvun henkäyksiä, tuntuu monta päivää surulliselta. Ennen kaikkea tuntuu surulliselta tämän hetken nuorten puolesta, joilla ei ole mitään kontaktipintaa noiden ahdistavien säädösten alkujuurille. Ei tietoa siitä, mistä henkisestä ja hengellisestä ilmapiiristä ne ovat lähtöisin.

Tiukasta ja lähes kaiken sisältönsä ajat sitten menettäneestä normistosta tulee mieleen jokin aivan epäkristillinen ja hämäräperäinen lahko. Säännöt ihmeellisine rajanvetoineen muistuttavat taikauskoa. Mutta me olemme itse niihin niin tottuneet, että tarkkaan tajutakseen täytyy oikein ajatella.

Hyvä esimerkki tästä on, että esikoislestadiolaisten kravatinvieroksunta tuntuu kerrassaan hullunkuriselta asialta ja on täysin päivänselvää, ettei sellaisella tietenkään voi olla uskomisen kanssa niin mitään tekemistä, miten ne voivat sellaista edes luulla! Mutta entä korvakorut? Heti kalskahtaa hengellisemmältä asialta..

Miltä kuulostaisi, jos vaihtaisi Kapsäkin kirjoituksiin eri asioita mihin olemme tottuneet: