 |
Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta Tervetuloa keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta, uskosta ja elämästä. Kaikki asiallisesti keskustelevat ovat tervetulleita.
|
| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
nokipoika
Liittynyt: 25 Hel 2007 Viestejä: 439 Paikkakunta: nokia
|
Lähetetty: Per Mar 19, 2010 22:58 Viestin aihe: Selvennyksiä Marialle |
|
|
Katsos Maria kun sinun lauseesi tuolla toisessa ketjussa pani aivoni LIIKKEELLE.
Aloin muistella hurjaa nuoruuttani ja sitä, mikä silloin oli sopivaa uskovaiselle ja mikä ei.
Heitän tässä asioita joita muistan ja jotka nyt ovat toisin.
Ensimmäisenä parta miehillä( oli se kärsimystä, kun rakastaa yli kaiken partaa) oli radikaalin ja kapinallisen merkki , ei sopivaa.
Vihreä puolue (nyt jo vl ehdokkaita listoilla), perustelu sama kuin edellä.
Kirkkokuorossa laulaminen, osoitti suurta omavanhurskautta.
Yhteisvastuu kerräys .Perustelu sama kuin edellä.
Lähetyskolehti, lähetysmyyjäiset, ym lähetystyöhön viittavakin, kun siinä viedään väärää sanomaa ( Nyt on ihan hyvä laittaa kirkon ulkomaanavun kautta rahaa).
Ennen ei voinut olla kaupassa,apteekissa,respassa,fysioterapeuttina,ym töissä( totisinta totta , vaikkei nyt uskoiskaan ja jos et ymmärtänyt asiaa sinua neuvottiin ymmätämään, neuvotaankohan vieläkin , en ole kuullut , mutta kaikkia em olen työssään tavannut.)
Ei voinut olla jumppatunneilla , jos siellä soi taustalla musiikki. Nykyään ei vissiin vois olla enää jumppatunneilla ollenkaan, mut niin vaan nöyrästi lähdettiin tietä tamppaamaan , satoi tai paistoi.
Kitara oli synnillinen soitin , sen soittaminen ei missään nimessä sopinut, niinkuin ei hanurinkaan
Missään urheiluseuran harjoituksissa ei voinut käydä, tämäkin on muuttunut, joskaan ei vielä ihan selväksi.
Jääkiekkopelin katsomassa käyminen oli täysin kiellettyä ja nyt tiedän siellä paljon käyvän vl:ä.
Yksi tärkeä meinas unohtua. Maratoneille ei nyt kukaan uskovainen voinut kuvitellakkaan osallistuvansa. Mikä maisen kunnian tavoittelu... täysin sopimatonta uskovaisille( Ja nyt siellä juosta hölökyttellee yksi jos toinenkin vl.
Tässä nyt vain muutama esimerkki ,mutta johtopäätös on...
TOIVOA ON MARIAISENI. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
maria Site Admin

Liittynyt: 25 Hel 2007 Viestejä: 1428
|
Lähetetty: Lau Mar 20, 2010 1:05 Viestin aihe: |
|
|
Kiitos vaan kannustuksesta Nokari, vaikkeivät muistelosi kovin kannustavia olleetkaan.....
Aina kun Päivämiehessä tai saarnoissa tulee vastaan noita 70-luvun henkäyksiä, tuntuu monta päivää surulliselta. Ennen kaikkea tuntuu surulliselta tämän hetken nuorten puolesta, joilla ei ole mitään kontaktipintaa noiden ahdistavien säädösten alkujuurille. Ei tietoa siitä, mistä henkisestä ja hengellisestä ilmapiiristä ne ovat lähtöisin.
Tiukasta ja lähes kaiken sisältönsä ajat sitten menettäneestä normistosta tulee mieleen jokin aivan epäkristillinen ja hämäräperäinen lahko. Säännöt ihmeellisine rajanvetoineen muistuttavat taikauskoa. Mutta me olemme itse niihin niin tottuneet, että tarkkaan tajutakseen täytyy oikein ajatella.
Hyvä esimerkki tästä on, että esikoislestadiolaisten kravatinvieroksunta tuntuu kerrassaan hullunkuriselta asialta ja on täysin päivänselvää, ettei sellaisella tietenkään voi olla uskomisen kanssa niin mitään tekemistä, miten ne voivat sellaista edes luulla! Mutta entä korvakorut? Heti kalskahtaa hengellisemmältä asialta..
Miltä kuulostaisi, jos vaihtaisi Kapsäkin kirjoituksiin eri asioita mihin olemme tottuneet:
| Lainaus: | "Saara" kotiteollisuuskoulussa (johon oli mennyt vaikka vanhemmat pitivät ompelijan ammattia sopimattomana uskovaiselle ja kaverit oudoksuivat)
"Alussa opiskelu olikin todella mielenkiintoista ja mukavaa, mutta kun ompelutöissä alettiin käyttää punaisiakin kankaita, Saaraa alkoi masentaa. "Onko tämä todella minun tuleva ammattini? Pystynkö ompelemaan punaisesta kankaasta hyvällä omallatunnolla?" hän pohti iltaisin vuoteessaan eikä saanut unta."
"Saara" päätti lopettaa koulun koska "pelkäsi uskonsa puolesta" ja muutti takaisin kotipaikkakunnalleen. Äiti oli helpottunut. Seuraavana syksynä Saara meni lähihoitajakouluun ja valmistuttuaan töihin vanhainkotiin ja auttoi siellä mummoja ompelemaan uskovaiselle sopivan värisistä kankaista. Myös sukulaisille hän sai ommella vaatteita.
"Keittiökalustekaupan alueella on muitakin vaaranpaikkoja kuin tyylittömiin kalusteisiin mieltyminen. Monille innokkaille kauppiaille on vaikea pysyä nöyrästi pois messuilta ja kieltäytyä myymäläpäällikön hommista. Jumalan lasten varoitukset keittiökalustekaupan vaaroista kaikuvat silloin kuuroille korville, jos ihminen Jumalan valtakunnan neuvojen vastaisesti hakee omaa kunniaa. Keittiökalustekauppa on luotu sitä varten, että sen kautta voi antaa kaiken kunnian Jumalalle ja levittää iloa muille." |
Äkkipäätä tulee sellainen olo, että höh, tuohan nyt on ihan eri juttu. Mutta missä on oikeasti ero, ellei perinnettä huomioida? |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|