Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Jemima]

Minä. Minä, ajatukseni ja toimintani. Mitä minun on hyvä näyttää ulospäin minusta...? Hyviä juttuja? Mahdollista fiksuutta? Annanko "kerman" nousta pintaan ja huijaanko ihmisiä luulemaan minun olevan ihan ok?

Mieleni tekisi, halajaisi ja palaisi näin tehdä ja toimia, mutta en pysty rehellisyyden nimissä. Ja siksipä heitänkin kaikki nurinniskoin, väärinpäin, kupperiskeikkaa ja hurulumpisis ja annan itsestäni ulospäin kokolailla sekopäisen kuvan, jota tietty olenkin.

Käykö kukaan muu tällaista kamppailua itsessään. Siis tämmöistä rehellisyyskamppailua? Ollakko ihmisten edessä rehellisesti sellainen raatohousu mikä onkin, vai yrittääkkö esittää parempaa. Ja pystyttekö katsomaan itseänne peilistä kiusaantumatta, jos olette joutuneet esittämään viksua ja vilmaattista, vaikkakaan ette todella ole sitä?

Mistäkö tämä puhina sitten läks liikkeelle....? Kerron. Facebookissa oli meneillään "kampanja", jossa jokaisen tuli etsiä lähin kirja käteensä, etsiä sivu 56 esille ja sieltä 5. lause, joka sitten piti lisätä statukseen jne. Miulle jo tuo pien tehtävä sinällään oli henkinen kamppailu sisimmässäni.

Tuntien raadollisuuteni, tiesin heti toivovani lähelleni jotain todella erikoista ja jollakin tapaa merkityksellistä kirjaa. Jotain sellaista, jossa olisi huikeita ja syväluotaavia ajatuksia. Kun katselin ympärilleni kirjaa etsien, huomasin lähimmän kirjan olevan "syö OIKEIN oman tyyppisi mukaan". Pläähkistä. Mitä hohdokasta nyt semmoisesta kirjasta voi löytyä? Seuraavaksi lähin oli Aku Ankan juhlaopus ja mielestäni just sieltä olisi lohjennut jotain paljon parempaa ja mulle ominaista tarinaa. Siinä sitten mittailemaan olisiko sittenkin Aku Ankka lähempänä.

Noh, avoimin ja "puhtain" mielin kun en pystynyt "kampanjaan" osallistumaan, löin koko jutun hieman läskiksi, eli toin ruman raadollisuuteni esille.

Tämä on sitä minua. Siksi olen sitä mitä olen ja toimin juuri niin kuin toimin, koska en voi hyväksyä itsessäni hyvän ja fiksun esittämistä millään tapaa. Mun pitää tuoda aina itsestäni esille myös raadollisuuteni, jota muut ehken eivät tietäisi, jos en sitä ilmi toisi. Ei ainaskaan niin helposti.

Siksi, juuri siksi mun pitää ilmoittaa koko maailmalle myös tämän hetkinen tilanteeni vl-liikkeessä ja ajatuksieni koko kirjo likaisine sulkineni kaikkineni, ettei vain kukaan luule minusta mitään muuta kuin mitä olen. Joudun siitä myös kärsimään ja perheeni kans, mutta mulla ei ole vaihtoehtoja, koska en halua katsoa kiusaantuneena peiliini.

[Dubius]

Onkos se niin Jemmu, että Jumala armossaan hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet, kun uskot? Ja kun ihmiset eivät ehkä hyväksy, se kertoo vain siitä, ettei armoa ymmärretä ihan täysin? Jos täydellisyys hyväksyy sinut, mutta epätäydellisyys ei, niin asiat on aika lailla mukavasti.

Tosta itsensä huijaamisesta: ite yritän olla kohtelias ja ystävällinen, kunhan se ei tapahdu rehellisyyden kustannuksella. Kaikkeahan minun ei kannata kertoa kaikille (eikä ehkä kenellekään).

Peukkua Jemima! Sun kirjotukset on raikkaita kuin mitkä.

[Jemima]

Meikäläisyydessä on armo ollut aina enempi ja vähempi kortilla, siis todellisesti, vaikkakin toisin väitetään. Esi. silloin se lennähtää heti kortille, kun alkaa kristisoimaan yhteisön epäkohtia.

Kaikki johtuu mielen hallinnasta. Vai johtuuko? Jotain tai aika paljonkin jäi puhisemaan päähäni sieltä hengellisen väkivallan luennolta. Ymmärretäänköhän SRK:lla oikeesti, että kun he toimittavat ihmisiä terapiaan esim. hk-traumojen takia, että terapiassa käydään tietty läpi noita samoja asioita, joita tuli esille hengellisen väkivallan luennolla. Eli sulle kerrotaan mielen hallinnasta, aivopesusta, ajatusten pysäyttämisestä ja kontrolloinnista ja että ne ovat kaikki tyynni tyypillisiä suljetuille yhteisöille ja ne aiheuttavat kaikkialla samoja oireita. Eli maitobaarilaisilla ja jehovilla on täysin samanlaisia kokemuksia, ajatuksia ja samanlainen prosessi läpikäytävänä traumojensa kanssa.

Vain tämä porukka pelastuu. Kaikki ulkopuolinen arvostelu/kritiikki on vainoa. Epäilykset on sielunvihollisesta/riivaajasta. Ei saa lukea negatiivista informaatiota omasta uskonyhteisöstä. Ulkopuolelle ei saa viestiä negatiivisia asioita (hymy naamaan vaikka syrän märkänis ). Ajatukset pitää osata pysäyttää (ei kannata miettiä).

Yksi asia jäi kans mieleeni vahvasti. Anonyymi auktoriteetti-->nousee yhteisöstä, ei selvää "käskijää"--->"me emme halua tupakoida" (jehovat), "me emme halua katsoa tv:tä" "me emme halua ehkäistä", "Me amma halua laittaa lapsiamme maailman kouluhin" (maitobaarilaiset).

Ärsyttää. Kannattiko toisaalta mennä luennolle...? Kaikille hyvillekkin kokemuksille tuntuu olevan vielä paremmat selitykset. Järjettömät rakkauden ja lämmönkin kokemuksen tuntuvat olevan tyypillisiä suljetuille yhteisöille. Mitä jää jäljelle? Ei edes "taivas koskettaa maata" -kokemukset. Nekin ovat nimittäin ihan sama juttu muilla .

[kletos]

Jemima,
Tekstistäsi tuli surullinen olo. Tarkoitukseni ei ollut ainakaan mitätöidä kenenkään hengellisiä kokemuksia. Hengellisen väkivallan illoissa ei oikein voi puhua niistä, kun mukana voi olla tosi pahasti uskonnolla satutettuja.

Itse en tosin usko, että "taivas koskettaa maata" -kokemuksia olisi jokaisessa yhteisössä, mutta niissä joissa on, ne ovat merkki siitä, että Jumala toimii.

Uskon, että Jumala ja Pyhä Henki vaikuttavat vahvasti myös vanhoillislestadiolaisuudessa. Ei pidä heittää lasta pois pesuveden mukana.
Jos uskonnoista voisi kuoria pois ihmisten luomat kääreet ja säännöt, niin moni yhteisö tervehtyisi. Mutta, kuten illassakin puhuin, yhteisön "voima" on siinä, että saadaan jäsenet pysymään ruodussa ja olemaan esittämättä omia mielipiteitään. Näin on teillä, mormoneilla, maitobaarissa, jehovantodistajilla, moonilaisilla jne.

Jumalasuhde voi syntyä vain Jumalan ja ihmisen välille. Yhteisö, seurakunta on koti jossa suhdetta hoidetaan. Olennaista kuitenkin on, ettei yhteisö ole Jumala eikä voi määritellä kenenkään jumalasuhdetta - ei antaa sitä eikä varsinkaan sitä katkaista. Yhteisö ei voi ottaa uskoa pois. Yhteisöllä ei ole oikeutta tuomita ketään sen enenpää helvettiin kuin mihinkään muuhunkaan tuhoon tai kadotukseen. Kukaan muu ei kykene näkemään ihmisen sydämeen kuin Jumala.

Yhteisö voi katkaista ihmisen suhteet vain itseensä järjestöön / lahkoon / kulttiin. Yhteisön jättävä ihminen ei useinkaan luovu uskosta Jumalaan, Pyhään Henkeen ja Jeesukseen Kristukseen vapahtajanaan vaan uskosta YHTEISÖÖN Jumalan ainoana kanavana.

Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Epäterveen yhteisön tunnusmerkki on juuri se, että näitä kahta asiaa pidetään samana ja joukosta irtaantunutta ihmistä pidetään saatanan omana. Epäterveissä yhteisöissä (näitä on paljon) vallalla on mustavalkoisuus (me vastaan muu maailma) ja yhteisönarsismi (me olemme Jumalan valittuja muut ovat saatanan omia).

Jokainen seurakunta kaipaa suurempaa tai pienempää uskonpuhdistusta. Näin itse tästä asiasta ainakin ajattelen.

t. Kletos

[Joosua]

Kietos:

[Aaria]

[Cityseepra]

En ole ennen lukenut mistään mitään vastaavaa kuin kuin tämä mitä Jemima kertoi. Missä luentoja pääsee seuraamaan? Ja ketä ovat "maitobaarilaiset"?

[jairus]

Maitobaarissa on kyse pääkaupunkiseudulla vaikuttavasta, Tapani Koivuniemen johtamasta yhteisöstä. Lisätietoa esim. täältä:

http://sites.google.com/site/maitobaari/konserni