Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Naomi]

W51110267 Paimen ja lammas.

Sinun vitsasi ja sauvasi, ne minua lohduttavat.

Herra, sanoo hän, on minua läsnä, ei kuitenkaan ruumiillisesti, että voisin häntä nähdä ja kuulla. Tätä Herran läsnäoloa, josta minä puhun, ei voida käsittää viidellä aistilla. Sen näkee ainoastaan usko, joka pitää varmana Herran olevan meitä lähempänä, kuin me itse itseämme. Millä tavalla? Sanassa. Sentähden hän sanoo: "Sinun vitsasi ja sauvasi, ne minua lohduttavat". Ikäänkuin hän tahtoisi sanoa: Kaikessa tuskassani ja hädässäni en löydä maan päältä mitään, joka voisi minua auttaa ja tyydyttää. Yksin Jumalan sana on minun vitsani ja sauvani, johon pitäydyn ja jonka nojassa taas nousen. Saan myös varmasti kokea, että Herra on siinä minua läsnä ja saman sanan kautta vahvistaa ja lohduttaa minua kaikissa murheissa ja ahdingoissa, pelastaa minut kaikista vihollisistani, vastoin perkeleen ja maailman tahtoa.

Näillä sanoilla: "Sinun vitsasi ja sauvasi, ne minua lohduttavat", palaa hän taas vertaukseen paimenesta ja lampaista ja tahtoo sanoa näin: Niinkuin maallinen paimen hallitsee lampaitaan vitsalla ja sauvalla ja vie ne laitumelle ja virvoittavan veden luo, niin että ne saavat syödä ja juoda ja sauvallaan suojelee niitä kaikesta vaarasta, samoin johdattaa ja hallitsee minuakin Herra, tuo oikea paimen vitsallaan, se on, sanallaan, niin että vaellan hänen edessään jalossa uskossa ja iloisella omallatunnolla, pysyn oikealla tiellä ja osaan karttaa väärää oppia ja tekopyhyyttä. Sitäpaitsi hän suojelee minua kaikesta vaarasta ja onnettomuudesta, sekä hengellisestä että ruumiillisesta, pelastaa minut kaikista vihollisistani sauvallaan, se on, juuri samalla sanallaan hän vahvistaa ja lohduttaa minua niin runsaasti, ettei ole mitään niin suurta onnettomuutta, ei hengellistä eikä ruumiillista, jota en voisi kestää ja voittaa.

Tästä näet, ettei profeetta puhu tässä mistään inhimillisestä avusta, suojasta ja lohdutuksesta, hän ei vedä esille miekkaa, vaan kaikki tapahtuu tässä salaa ja näkymättä, sanan kautta, etteivät ketkään huomaa suojaa ja lohdutusta, vaan ainoastaan uskovaiset. Daavid antaa tässä kaikille kristityille yleisen ohjeen, joka on tarkoin huomattava: Ei ole maan päällä muuta keinoa tai neuvoa päästä vapaaksi kaikellaisesta ahdistuksesta, kuin jättää koko asiansa Jumalalle, tarttua häneen armon sanassa, pysyä siinä lujasti eikä antaa itseltään sitä ottaa millään tavalla. Joka näin tekee, voi olla tyytyväinen, käyköön hänen hyvin tai huonosta, joko hän sitten elää tai kuolee ja hän on loppuun asti säilyttävä asemansa ja menestyvä vastoin kaikkia perkeleitä, maailmaa ja onnettomuutta. Näin ylistetään minun mielestäni suuresti rakasta sanaa ja omistetaan sille suurempi voima, kuin mitä on kaikkien enkelien ja ihmisten voima. Niin ylistää myös Paavali sitä sanoen: "Evankeliumi on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi" (Room. 1:16).

Profeetta koskettelee täten myös saarnavirkaa. Sanan suullisella saarnalla, joka menee korviin ja jonka sydän uskolla omistaa sekä pyhillä sakramenteilla Herra Jumalamme toimittaa kaiken tämän kristikunnassaan, nimittäin että ihmiset tulevat uskoon, vahvistavat uskossa ja säilyvät oikeassa opissa sekä vihdoin suoriutuvat voittajina perkeleen ja maailman kiusauksista. Ilman näitä välikappaleita, sanaa ja sakramenttia, ei voida saavuttaa mitään näistä. Jumala on maailman alusta asti ollut kanssakäymisessä kaikkien pyhiensä kanssa sanansa kautta ja antanut sen ohella heille ulkonaisia armon merkkejä. Tämän sanon senvuoksi, ettei kukaan rohkenisi ilman näitä välikappaleita asioida Jumalan kanssa tai rakentaa itsellensä erityistä tietä taivaaseen. Muuten hän suistuu alas ja katkaisee kaulansa, niinkuin paavi joukkoineen on tehnyt ja vieläkin tekee, samoin kuin nykyään uudestikastajat ja muut hurmahenget.

Profeetta tahtoo näillä sanoilla: "Sinun vitsasi ja sauvasi, ne lohduttavat minua", ilmoittaa jotakin erikoista, ikäänkuin hän tahtoisi sanoa: Mooses on myös paimen, jolla on vitsa ja sauva. Mutta hän ei tee muuta, kuin hätyyttää ja vaivaa niillä lampaitaan ja rasittaa niitä ylettömillä taakoilla (Ap. t. 15:10, Jes. 9:3). Sentähden hän on pelottava, hirmuinen paimen, jota lampaat vain pelkäävät ja pakenevat. Mutta sinä, Herra, et vitsallasi ja sauvallasi hätyytä etkä peloita lampaitasi, etkä myöskään rasita, vaan lohdutat niitä.

Sentähden hän puhuu tässä uuden liiton saarnavirasta, joka julistaa maailmalle, että Kristus on tullut maan päälle, tekemään syntisiä autuaiksi ja on ansainnut heille autuuden antamalla henkensä heidän edestään. Kaikki, jotka sen uskovat, eivät huku, vaan saavat iankaikkisen elämän (Joh. 3:16; Joh. 6:51). Tällainen on vitsa ja sauva, joiden kautta sielut saavat virkistystä, lohdutusta ja iloa. Sentähden ei hengellisessä lammastarhassa, se on Kristuksen valtakunnassa, saa Kristuksen lampaille (vuohia hallittakoon Mooseksella ja keisarin vitsalla ja sauvalla) saarnata Jumalan lakia, vielä vähemmän ihmissääntöjä, vaan evankeliumia, jota profeetta kaunopuheisin sanoin kutsuu lohdutusvitsaksi ja - sauvaksi, josta he saavat uskon vahvistusta, sydämen virkistystä ja lohdutusta kaikessa tuskassa ja kuoleman hädässä.

Jotka näin saarnaavat, toimittavat oikein hengellistä paimenvirkaa, kaitsevat kristuksen lampaita vihreällä niityllä, vievät virvoittavien vetten luo, virvoittavat heidän sielujaan, estävät heitä eksymästä ja lohduttavat heitä Kristuksen vitsalla ja sauvalla. Missä kuullaan heitä, uskottakoon, että kuullaan itse Kristusta. Pidettäköön heitä oikeina paimenina, se on Kristuksen palvelijoina ja Jumalan taloudenhoitajina ja älköön välitettäkö siitä, että maailma soimaa ja tuomitsee heitä kerettiläisiksi ja viettelijöiksi. Päinvastoin ovat ne, jotka saarnaavat jotakin muuta kuin evankeliumia, jotka johdattavat ihmisiä töihin, ansioon ja itse keksittyyn pyhyyteen, jos kohta kymmenen kertaa kerskaisivat itseään apostolien seuraajiksi ja koristaisivat itseään kristillisen seurakunnan nimellä ja arvolla ja kuolleitakin herättäisivät, kauheita susia ja murhaajia, jotka eivät säästä Kristuksen laumaa, vaan hajoittavat, rääkkäävät ja tappavat sekä hengellisesti, että ruumiillisesti, niinkuin nyt näemme silmiemme edessä.

Samoin kuin profeetta on edellä kutsunut Jumalan sanaa eli evankeliumia ruohoksi, vedeksi, oikeaksi tieksi, vitsaksi, sauvaksi, niin hän kutsuu sitä viidennessä värsyssä katetuksi pöydäksi, öljyksi ja maljaksi, joka on ylivuotavainen. nämä vertaukset pöydästä, öljystä ja maljasta hän ottaa Vanhan Testamentin juutalaisten jumalanpalveluksesta ja sanoo melkein saman, kuin hän ennen on sanonut, nimittäin, että niillä, joilla on Jumalan sana, on runsaasti kaikkea sielun ja ruumiin puolesta. Sen hän esittää tässä toisin kuvauksin ja vertauksin. Ensin hän käyttää vertausta pöydästä, jolla aina tuli olla esiinpano leipää (2. Moos. 25:30; 2. Moos. 40:23), ja näyttää sen ohessa, mitä se merkitsee sanoen:

V. 5. Sinä valmistat pöydän eteeni ahdistajieni nähden. Sinä voitelet öljyllä pääni; maljani vuotaa reunojen yli. (Ps. 23:5)
_________________
COPYRIGHT! Kiitos, ettet kopioi tekstejäni omiin tarkoituksiisi. Lainaukset keskustelupalstan ulkopuolelle ainoastaan luvallani.