 |
Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta Tervetuloa keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta, uskosta ja elämästä. Kaikki asiallisesti keskustelevat ovat tervetulleita.
|
Mainos
Sulje

| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Jemima Vieras
|
Lähetetty: Tor Lok 28, 2010 16:34 Viestin aihe: Eriseurasta (Luther) |
|
|
Galkirj kappale 75:
Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. (5:15)
Näin Paavali todistaa, ettei kirkossa voi säilyä rauha eikä sopu, ei opissa eikä elämässä, jos jumalattomat opettajat koettavat järkyttää perustusta, oppia uskosta. Alituisesti putkahtaa esille uusia erimielisyyksiä, uusia mielipiteitä opista, uskosta ja teoista. Sen jälkeen kun kirkon yksimielisyys on kerran särkynyt, ei sillä pahalla ole mittaa, ei määrää. Ryhmäkuntien alkuunpanijat ovat keskenään erimielisiä; kuka opettaa mitäkin tekoa muka autuuteen välttämättömänä. Jokainen todistelee omaa mielipidettään ja uskomustaan oikeaksi ja moittii toisen ajatuksia. Pakosta siinä nousee erimielisyyksiä ja joukkokuntia, jotka sitten purevat toisiaan ja koettavat nielaista toisensa. Tuomioita ja kirouksia satelee, kunnes kaikesta tulee loppu. Raamattu sen todistaa, niin myös esimerkit kaikilta ajoilta.
Afrikkaa hävittivät ensin manikeolaiset, näiden kintereillä tulivat donatolaiset, jotka olivat keskenään erimielisiä ja jakaantuivat kolmeksi lahkoksi. Meidän aikanamme ovat meistä eronneet ensin sakramentin halveksijat ja sitten kasteenuusijat, kaksi keskenään erimielistä ryhmää. Jokaisesta lahkosta syntyy toisia, ja kaikki ne tuomitsevat muita.
Jos ykseys on hajonnut, riittää matemaatikolla numeroita loputtomiin. Jos Hengen luomaa ykseyttä on loukattu ja siitä on luovuttu, ei ole mahdollista säilyttää yksimielisyyttä opissa eikä moraalissa, vaan kummallakin puolella syntyy jatkuvasti uusia harhoja. Tämän panemme selvästi merkille myös paavikunnassa: kun uskon opettaminen on lyöty laimin, mahdoton oli säilyttää Hengen yhteyttä. Kun teko-oppi oli siitä tehnyt selvää, syntyi lähes ääretön määrä munkkilahkoja, jotka keskenään erimielisinä mittasivat omaa ja toisten pyhyyttä järjestön ankaruuden ja itse keksimiensä uskomuksiin perustuvien tekojen vaikeuden perusteella.
Kaikki tahtoisivat, että heitä pidettäisiin pyhempinä kuin muita. Eivät ainoastaan eri munkkikunnat vaan myös saman järjestön jäsenet kiistelevät keskenään. Minoreettiveli kadehti veljeään niin kuin ruukuntekijä toista. Lopulta luostarissa oli niin monta mieltä kuin miestäkin. Heillä on ollut niin pitkään keskinäistä kilpailua, kiistaa, riitaa, kiukuttelua, repimistä ja raastamista, että he ovat tämän Paavalin sanan mukaan lopullisesti tuhoamassa toisiaan.
Viimeinen muokkaaja, Jemima pvm Per Lok 29, 2010 14:41, muokattu 1 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
urahtaja
Liittynyt: 02 Tam 2009 Viestejä: 1932
|
Lähetetty: Tor Lok 28, 2010 16:40 Viestin aihe: |
|
|
Niinpä.... Ei ollut aivan hampaaton tuo Lutherkaan, toisia saman-aikaisia uskonpuhdistajia tai paavinkirkkoa kohtaan.....
Mutta kaikkinensa hyvä selitys. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Naomi
Liittynyt: 03 Tam 2011 Viestejä: 211
|
Lähetetty: Sun Tou 01, 2011 15:35 Viestin aihe: |
|
|
Erittäin mielenkiintoinen poiminta. _________________ COPYRIGHT! Kiitos, ettet kopioi tekstejäni omiin tarkoituksiisi. Lainaukset keskustelupalstan ulkopuolelle ainoastaan luvallani. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|