Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Jemima]

...jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.

Laki ei aja meitä toisen lainsäätäjän luokse, joka sitten vaatisi meiltä uusia hyviä tekoja, vaan se ajaa meidät Kristuksen luo, joka on vanhurskauttaja ja Vapahtaja. Meidän on määrä tulla vanhurskaiksi uskomalla häneen, ei tekemällä tekoja. Mutta kun ihminen tuntee lain voimaa, hän ei tätä asiaa oivalla eikä usko, vaan aprikoi tavallisesti tähän tapaan: Kelvottomasti olen elänyt, olen rikkonut kaikki Jumalan käskyt ja ansainnut iankaikkisen kuoleman. Jos Jumala antaisi minun elää vielä muutamia vuosia tai edes kuukausia, tahtoisin parantaa elämäni ja elää loppuajan pyhästi. Näin ihminen vaihtaa lain oikean käytön väärään, kadottaa silmistään Kristuksen ja luo katseensa johonkuhun toiseen lainlaatijaan. Jouduttuaan kauhistusten ja ahdistusten valtaan järki ei sentään uskalla luvata Jumalalle koko lain kaikkien käskyjen täyttämistä.

Tästä ovat saaneet syntynsä monet monituiset munkkikunnat, tästä syystä on perustettu niin monta kulttia ja keksitty niin monta tekoa armon ja anteeksiannon ansaitsemiseksi. Niiden keksijät ovat katsoneet, että laki ei aja Kristuksen turviin vaan joko uuden lain alaisuuteen tai jonkun sellaisen kristuksen luokse, joka ei ole lain kumoaja vaan säätäjä.

Lain oikeaa käyttämistä on se, että tiedän lain johtavan itseäni synnintuntoon ja nöyrtymiseen siinä tarkoituksessa, että kääntyisin Kristuksen puoleen ja tulisin uskosta vanhurskaaksi. Usko ei ole lakia eikä tekemistä vaan lujaa luottamusta Kristukseen, joka on lain loppu (Room. 10:4).