Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta Foorumin päävalikko Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta
Tervetuloa keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta, uskosta ja elämästä. Kaikki asiallisesti keskustelevat ovat tervetulleita.
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy   
 KäyttäjätiedotKäyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään
 Viimeisimmät aiheet kotisivuilleViimeisimmät aiheet kotisivuille   


Missä kaksi tai kolme..." (Matt. 18:20)

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta Foorumin päävalikko -> Lutherin tekstejä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Jemima
Vieras





LähetäLähetetty: Kes Elo 25, 2010 23:05    Viestin aihe: Missä kaksi tai kolme..." (Matt. 18:20) Vastaa lainaamalla viestiä

Galatalaiskirjeen selitys 3:19, sivu 354 (Thúrenin käännös)

"....kunnes tulisi se jälkeläinen, jota siunauksen lupaus koski" (3:19#). Tällä lauseella Paavali ilmoittaa, kuinka kauan lain aika kestää, niin kirjaimellisesti kuin hengellisestikin. Mutta lain hengellinen kesto ei vähällä lakkaa omastatunnosta. Vaikea on sellaisen ihmisen, jota lain teologinen käyttö vaivaa, päästä lain loppuun asti. Kauhujen keskellä ja syntiä tuntiessaan ihmismieli ei osaa edes toivoa, että Jumala olisi laupias ja halukas antamaan synnit anteeksi Kristuksen tähden. Se pysyy käsityksessään, että Jumala on syntisille vihainen, syyttää heitä ja tuomitsee kadotukseen. Nyt täytyy uskon rientää paikalle auttamaan tuo masentunut pystyyn. Kristus on tunnetusti sanonut: "Missä kaksi tai kolme..." (Matt. 18:20). Sen sanan mukaan tarvitaan myös joku uskonveli lohduttamaan lain nujertamaa ja musertamaa Jumalan sanalla, muutoin on varmaan seurauksena epätoivo ja kuolema. On kovin paha asia, jos ihminen jää yksin, varsinkin koetusten keskelle. Saarnaaja sanoo (4:10): "Voi yksinäistä, joka kaatuu - häntä auttamassa ei ole ketään." Ne, jotka ovat panneet alulle erakkoelämän, yksinäisyydessä elämisen, ovat antaneet lukemattomille ihmisille aiheen langeta epätoivoon. Jos joku eroaa muiden ihmisten seurasta päiväksi tai pariksi voidakseen rauhassa rukoilla, ei siitä ole vaaraa. Luemmehan Kristuksestakin, että hän vetäytyi silloin tällöin yksinäisyyteen vuorille ja viipyi siellä rukoillen koko yön. Mutta Perkeleen keksintöä on ollut se, että joidenkuiden mielestä yksinäisyyden tulee olla pysyvää. Jos ihminen koetuksessa jää yksin, hän ei selviä voitollisesti yhdestäkään lihan eikä hengen kiusauksesta.
Takaisin alkuun
Jemima
Vieras





LähetäLähetetty: Tor Elo 26, 2010 7:56    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Luther:

"Vaikea on sellaisen ihmisen, jota lain teologinen käyttö vaivaa, päästä lain loppuun asti. Kauhujen keskellä ja syntiä tuntiessaan ihmismieli ei osaa edes toivoa, että Jumala olisi laupias ja halukas antamaan synnit anteeksi Kristuksen tähden. Se pysyy käsityksessään, että Jumala on syntisille vihainen, syyttää heitä ja tuomitsee kadotukseen. Nyt täytyy uskon rientää paikalle auttamaan tuo masentunut pystyyn. Kristus on tunnetusti sanonut: "Missä kaksi tai kolme..." (Matt. 18:20). Sen sanan mukaan tarvitaan myös joku uskonveli lohduttamaan lain nujertamaa ja musertamaa Jumalan sanalla, muutoin on varmaan seurauksena epätoivo ja kuolema."

Hmm. Tässä kuvatussa tilanteessa Lutherilla on eri näkövinkkeli kuin meikäläisessä opetuksessa. Kun Luther näkee tässä toisen ihmisen läsnäolon välttämättömänä, hän näkee sen sikstakii, että ihmisen on vaikea omin avuin nousta lankeemuksestaan, meikäläisessä opetuksessa toisen läsnäolo on tärkeä siksi, että langennut voi päästä synneistään toisen ihmisen lausuman synninpäästön kautta.

Useissa Lutherin vastaavissa teksteissä, hän kehoittaa kääntämään katseen pronssiseen käärmeeseen, Kristukseen tai pelkkä Kristukseen. Näkisin tässä ihan oleellisena erona sen, että Lutherin mielestä usko Kristukseen vapauttaa synnistä, kun taas meikäläisyydessä synninpäästösanat tekevät sen saman homman. Jossakin tekstissäänhän Luther sanoo, että jollakin voi olla niin vahva usko, ettei hän tarvitse ripittäytymistä olleskaan.

Uusimmassa Päikkärissäkin oli useammassa kohdin tästä asiasta. Esim: "Monet lapset kuitenkin joutuvat epäuskoon, koska heidän omaatuntoaan ei hoideta evankeliumilla. On tärkeä uskoa omaatuntoa painavat asiat anteeksi. Synnit voi uskoa anteeksi ainoastaan evankeliumin saarnasta." Ja: "Ellei evankeliumia käytetä, elämästä tulee vaikeaa."

Itselleni katseen pitäminen "kokonaisvaltaisesti" Kristuksessa on ollut vapauttava oivallus, jonka olen saanut Lutherin teksteistä. Se juuri antaa tunteen, että "armotaivas" on yllä kaiken aikaa, eikä vain ripittäytymisten jälkeen.
Takaisin alkuun
lyyleri



Liittynyt: 29 Lok 2009
Viestejä: 584

LähetäLähetetty: Tor Elo 26, 2010 8:59    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sain tästä , Jemima, sen käsityksen, että sinä uskot, ettei Pyhän Hengen saarnavirkaa tarvi..!!?? Panisit sen pois viralta !?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Joosua



Liittynyt: 05 Hel 2009
Viestejä: 907

LähetäLähetetty: Tor Elo 26, 2010 10:07    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jem mm.:
Lainaus:
Useissa Lutherin vastaavissa teksteissä, hän kehoittaa kääntämään katseen pronssiseen käärmeeseen, Kristukseen tai pelkkä Kristukseen. Näkisin tässä ihan oleellisena erona sen, että Lutherin mielestä usko Kristukseen vapauttaa synnistä, kun taas meikäläisyydessä synninpäästösanat tekevät sen saman homman. Jossakin tekstissäänhän Luther sanoo, että jollakin voi olla niin vahva usko, ettei hän tarvitse ripittäytymistä olleskaan.

Uusimmassa Päikkärissäkin oli useammassa kohdin tästä asiasta. Esim: "Monet lapset kuitenkin joutuvat epäuskoon, koska heidän omaatuntoaan ei hoideta evankeliumilla. On tärkeä uskoa omaatuntoa painavat asiat anteeksi. Synnit voi uskoa anteeksi ainoastaan evankeliumin saarnasta." Ja: "Ellei evankeliumia käytetä, elämästä tulee vaikeaa."


Olen tässä asiassa Lutherin kannalla hyvin vahvasti. Lähtien siitä, että oikea parannus on mielenmuutos ja parannuksen jälkeinen mielentila on sellainen, ettei tahallista syntiä tee mieli tehdä. Jos kuitenkin joskus horjahtaa, niinkuin helposti meille saattaa käydä, voi käydä ripittäytymässä näistä omatuntoa vaivaavista ja mieltä painavista horjahduksista aina silloin kun omatunto siihen kehottaa.

SRK:lainen opetus ja käytäntö ovat tästä Lutherin opetuksesta täysin irrallinen parannus-/anteeksiantomekanismi, joka on luotu palvelemaan Saara-äidin vahvaa asemaa ja yliotetta alamaisiin nähden. Tämä SRK-systeemi rakentuu sille, että ensin on tehty höpösynnit ja niille pararannusautomaatti. Näin saadaan alamaiset sidotuksi tiiviisti "seurakunnan" (Saara-äidin) holhottaviksi.

Lainaus:
"Monet lapset kuitenkin joutuvat epäuskoon, koska heidän omaatuntoaan ei hoideta evankeliumilla...ja....ellei evankeliumia käytetä, elämästä tulee vaikeaa."


On myös huomattava, että SRK on antanut evankeliumille täysin uuden ja omaperäisen sisällön parannusjärjestelmänsä tueksi. Tässähän on vain kysymys kuuliaisuudesta Saara-äidin neuvoille ja eikähän tätä SRK-evankeliumia saarnatakaan "kaikelle kansalle" vaan omille SRK-uskovaisille alamaisille heidän kurissa ja nuhteessa pitämiseksi. Sad Twisted Evil
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Aromi



Liittynyt: 17 Hel 2008
Viestejä: 444
Paikkakunta: Häme

LähetäLähetetty: Tor Elo 26, 2010 17:40    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tässä Luther-asiassa on minusta monen monta kertaa kysymys evankeliumin käsitteestä. Kun Luther sanoo "Sen sanan mukaan tarvitaan myös joku uskonveli lohduttamaan lain nujertamaa ja musertamaa Jumalan sanalla, muutoin on varmaan seurauksena epätoivo ja kuolema", niin sehän ON juuri sitä, että lohdutetaan evankeliumin sanalla.

Vaikka vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan niinkin, että evankeliumi ei ole pelkkä synninpäästö, niin jotenkin arkipuheessa se tuppaa olemaan niin. Ja joka kerta, kun evankeliumia eli ilosanomaa Kristuksesta julistetaan Raamatussa, niin meikäläisyydessä siihen liitetään tuo synninpäästö Jeesuksen nimessä ja veressä. Ikään kuin muuten ei olisi oikeaa kunnon evankeliumia tarjolla. Sauluksen kääntymyksestäkin on pakko sanoa, että "Saulus sai synninpäästön Ananiakselta". "Filippos saarnasi synnit anteeksi etiopialaiselle hoviherralle". Jopa niinkin, että Pietari olisi sanonut halvaantuneelle miehelle Apostolien teoissa "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä ovat synnit anteeksi."

Varsinkin tämä viimeinen on tarpeetonta vääristelyä. Jos Pietari sanoo "nouse ja kävele", niin sitten hän sanoo niin eikä mitään muuta. Niin syvään on juurtunut ajatus evankeliumi=Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, että jokaisessa käänteessä, jossa evankeliumista puhutaan pitää oikein muistuttaa itseään, että synninpäästö EI ole sama asia kuin evankeliumi.

Evankeliumi synnyttää uskon ja siitä usko myös elää - eikö niin. No, jos nyt mennään vaikka Vinku-Intiaan ennen tuntemattoman alkuperäisheimon pariin ja pamautetaan siellä jollekulle paikalliselle "Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi", niin syntyykö sellaisesta uskoa? Jos tällä ihmisellä ei siis ole mitään käsitystä mistään kristinuskon asioista. Eikö kumminkin pidä selittää juurta jaksaen asiat Jumalasta, ihmisen syntisyydestä ja Jumalan valmistamasta pelastuksesta? Siitä sanomasta eli evankeliumista usko syntyy ja elää, jos se on Jumalan tahto.
_________________
Muuten olen sitä mieltä, että armoneuvo-sanan käyttö on hävitettävä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
urahtaja



Liittynyt: 02 Tam 2009
Viestejä: 1932

LähetäLähetetty: Tor Elo 26, 2010 21:07    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tarvinneeko mennä toripollisia edemmksi, kun jo saa selittää tietämättömille suomalaisillekin, mitä tarkoittaa sana evankeliumi.....rippikoulun käynnistä huolimattta. Wink
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Jemima
Vieras





LähetäLähetetty: Tor Elo 26, 2010 21:11    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kiitos Aromi pääni selkeyttämisestä Smile .

Urri:

"Tarvinneeko mennä toripollisia edemmksi, kun jo saa selittää tietämättömille suomalaisillekin, mitä tarkoittaa sana evankeliumi.....rippikoulun käynnistä huolimattta."

Very Happy
Takaisin alkuun
Joosua



Liittynyt: 05 Hel 2009
Viestejä: 907

LähetäLähetetty: Per Elo 27, 2010 9:06    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aromi mm.:
Lainaus:
Vaikka vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan niinkin, että evankeliumi ei ole pelkkä synninpäästö, niin jotenkin arkipuheessa se tuppaa olemaan niin. Ja joka kerta, kun evankeliumia eli ilosanomaa Kristuksesta julistetaan Raamatussa, niin meikäläisyydessä siihen liitetään tuo synninpäästö Jeesuksen nimessä ja veressä. Ikään kuin muuten ei olisi oikeaa kunnon evankeliumia tarjolla.

Jos Pietari sanoo "nouse ja kävele", niin sitten hän sanoo niin eikä mitään muuta. Niin syvään on juurtunut ajatus evankeliumi=Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, että jokaisessa käänteessä, jossa evankeliumista puhutaan pitää oikein muistuttaa itseään, että synninpäästö EI ole sama asia kuin evankeliumi.


Hyvä ja selkiyttävä kirjoitus Aromilta kokonaisuudessaankin.

Minun mielestäni juuri tuo evankeliumin väärinkäyttö kaikkine sen sivujuonteineen on eräs vastenmielisimmistä SRK-opetuksista sen vuoksi, että siinä astutaan jo alkumetreillä niin pahasti harhaan, että koko kristinuskon perussanoma vääristyy aivan joksikin muuksi uskonnoksi. Ja sitten vielä julkisuudessakin julistetaan kirkkain silmin, että kun "kristillisyydessämme on aina oetettu, että....."

Kun syvästi uskovaista ihmistä hoidetaan (usein jopa vastoin hänen omaa tahtoaan) seurakunnassa tällä SRK-evankeliumilla, uskon kohteeksi on vaihtunutkin lähes huomaamatta seurakunta itse. Tämä lienee myös on hoitamisen pääasiallinen tarkoituskin. Jumalalle ei tässä kuviossa haluta antaa mitään vaikutusmahdollisuuksia, vaikka kristinuskon peruslähtökohtana ymmärtääkseni on Jumalan vaikutus suoraan ihmisen sisimpään puhtaan evankeliumin ja Hänen sanansa kautta, joka synnyttää ihmisessä halun tulla Jumalan lapseksi ja myös olla sitä. Uskoon pakottaminen ja siinä väkisin pitäminen ei ole kristillisyyttä ensinkään.

Itse muistan hyvin tuon ajan 1970-luvulla, jolloin uskovaisia ihmisiä raahattiin väkisin pakkoparannukseen asioista, joista he itse olivat täysin tietämättömiä. Käytännössä heidät pakotettiin parannukseen entisestä uskostaan. Jumala sysättiin tylysti sivuun tässä "siunauksellisessa" operaatiossa. Kaikki eivät onnekseen luopuneet silloin entisestä uskostaan pakonkaan edessä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta Foorumin päävalikko -> Lutherin tekstejä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia


 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Pikavippi blogi

































Hanki sinäkin ilmaiset kotisivut, ilmainen foorumi tai blogi

Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group