Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Jemima]

Evankeliumi ei ole eikä voi olla mitään muuta kuin saarna Kristuksesta, Jumalan ja Daavidin Pojasta, totisesta Jumalasta ja ihmisestä, joka on meidän edestämme kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voittanut kaikkien niiden ihmisten synnit, kuoleman ja helvetin, jotka uskovat häneen. Niin evankeliumi voi olla joko lyhyt tai pitkä puhe: toinen voi kuvata sen lyhyesti, toinen pitkästi. Se kertoo monta Kristuksen tekoa ja sanaa, hän kuvailee pitkästi, niin kuin neljä evankeliumia tekevät. Mutta joka kuvailee lyhyesti, hän ei puhu Kristuksen teoista, vaan viittaa lyhyesti siihen, kuinka Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voittanut synnin, kuoleman ja helvetin niiden hyväksi, jotka uskovat häneen. Näin kuvailevat Pietari ja Paavali.

Kristuksesta ei tule tehdä Moosesta

Sen tähden varo, ettet tee Kristuksesta Moosesta etkä evankeliumista laki- tai oppikirjaa, niin kuin tähän asti on tapahtunut, kuten muutamista, mm. Hieronymuksen esipuheista. Sillä evankeliumi ei nimenomaan vaadi meidän tekojamme, että me tulisimme niillä hurskaiksi ja autuaiksi, se jopa tuomitsee sellaiset teot, vaan vaatii uskoa Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja helvetin ja tekee meidät hurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi ei meidän, vaan hänen oman työnsä, kuoleman ja kärsimisen tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme aivan kuin olisimme itse ne tehneet.

Laki ja käsky evankeliumissa

Mutta on pidettävä Kristuksen kaikkien muiden tekojen ja hyvien töitten veroisena, että hän evankeliumeissa niin kuin myös Pietari ja Paavalikin antaa monta käskyä ja opetusta sekä selittää lakia.

Evankeliumin tunteminen

Hänen tekojensa ja elämänsä tunteminen ei ole vielä evankeliumin oikeaa tuntemista, sillä silloin ei vielä tiedetä, että hän on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen. Samoin et sinä myöskään tunne silloin vielä oikeaa evankeliumia, kun sinä tunnet nämä käskyt ja opetukset, vaan vasta silloin, kun kuuluu se ääni, joka sanoo: sinun omasi on Kristuksen elämä, opetukset, teot, kuolema, ylösnouseminen ja kaikki, mitä hän on, mitä hänellä on, mitä hän tekee ja voi.

[Jemima]

Kristus houkuttelee ystävällisesti

Samoin me näemme, ettei Kristus vaadi, vaan ystävällisesti houkuttelee ja puhuu: Autuaita ovat köyhät jne., ja apostolit käyttävät sanontoja: minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän. Siten nähdään kaikkialla, että evankeliumi ei ole lakikirja, vaan ainoastaan saarna Kristuksen hyvistä teoista, jotka on meille osoitettu ja lahjoitettu, kun uskomme.
Mooses sitä vastoin kirjoissansa ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja nuhtelee hirveästi, sillä hän on lain kirjoittaja ja hätyyttäjä.

Siksi selviää siitä, että uskovaiselle ei ole pantu mitään lakia, jonka kautta hän tulisi vanhurskaaksi Jumalan edessä, koska hän, niin kuin Paavali (1 Tim. 1, ) sanoo, on uskosta vanhurskas, elävä ja autuas, eikä hänen tarvitse muuta kuin osoittaa tämä usko teoilla.

Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esiin hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä e v a n k e l i u m i a ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden.

Ja kaiken, minkä se elää ja toimii, sovittaa se lähimmäisen hyödyksi. Hän tahtoo auttaa häntä ei ainoastaan pääsemään samalla tavalla armosta osalliseksi, vaan myös panee henkensä, tavaransa ja kunniansa alttiiksi hänen tähtensä niin kuin tietää Kristuksen tehneen hänelle, siten hän seuraa Kristuksen esikuvaa.

Tätä tarkoittaa myös Kristus, kun hän ei jäähyväisiksi antanut mitään muuta kuin rakkauden käskyn, josta piti tuntea, ketkä ovat hänen opetuslapsiansa ja vilpittömiä uskovaisia. Sillä missä teot ja rakkaus eivät esiinny, siellä ei evankeliumi ole vielä omana, eikä Kristusta ole vielä oikein tunnettu. Katso, käsitä nyt Uuden Testamentin kirjat näin, että osaisit ne lukea tällä tavalla.

[elohiiri]

Esipuheet Uuteen Testamenttiin/ Valitut teokset II ( s 12,13,14 )

"Tämä sanoma ja ilahduttava viesti, tämä evenkelinen ja jumalinen uusi ilmoitus on nimeltään myös Uusi Testamentti.

Sillä niin kuin se on testamentti, kun kuoleva mies määrää kuinka hänen omaisuutensa hänen kuolemansa jälkeen jaetaan nimeltä mainituille perillisille, niin Kristus on myös ennen kuolemaansa käskenyt ja säätänyt, että tätä evenkeliumia pitää hänen kuolemansa jälkeen julistaa kaikessa maailmassa.

Hän on siinä antanut kaikille niille, jotka uskovat, kaiken omaisuutensa, s.o. henkensä, jolla hän on niellyt kuoleman, vanhurskautensa, jolla hän on hävittänyt synnin ja autuutensa, jolla hän on voittanut iankaikkisen kadotuksen.

Nyt ei ole synteihin, kuolemaan ja kadotukseen kietoutuneella ihmisparalla missään tapauksessa ilahduttavampaa kuultavaa kuin tämä kallis ja suloinen sanoma Kristuksesta. Hänen täytyy sydämensä pohjasta nauraa ja tulla siitä iloiseksi, kun hän uskoo, että se on totta.

Nyt Jumala on vahvistaakseen tätä uskoa luvannut tämän evankeliumin ja testamentin usein Vanhassa Testamentissa profeetoiden kautta.

Tässä mielessä Paavali sanoo ( Room 1:1 s ): "Minä olen erotettu julistamaan Jumalan evenkeliumia, jonka hän on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissa kirjoituksissa hänen Pojastansa, joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä."

Ja mainitaksemme jonkun niistä, niin hän on ensi kerran luvannut silloin kun sanoi käärmeelle ( 1 Moos 3: 15 ): "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille, se on polkeva rikki sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän."

Kristus on tämä vaimon siemen, hän on polkenut rikki pahan hengen pään, s.o. synnin, kuoleman, kadotuksen ja kaiken sen voiman, sillä ilman tätä siementä ei kukaan voi välttää syntiä, kuolemaa ja kadotusta.

Edelleen Jumala lupasi Aabrahamille ( 1 Moos 22:18 ): "Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Kristus on Aabrahamin siemen, Paavali sanoo Gal 3:16: hän on siunannut koko maailman evankeliumillaan. Sillä missä ei ole Kristusta, siellä on vielä kirous, ( joka tuli Aabrahamin ja hänen lastensa osaksi, kun hän oli syntiä tehnyt, ) että he kaikki olisivat synnin, kuoleman ja kadotuksen alaisia ja orjia.

Tätä kirousta vastaan evenkeliumi siunaa koko maailmaa siten, että se julkisesti julistaa: se tulee siunatuksi, joka uskoo tähän Aabrahamin siemeneen, s.o. hän pääsee vapaaksi synnistä, kuolemasta ja kadotuksesta ja on iankaikkisesti vanhurskas, elävä ja autuas. Kristus sanoo itse ( Joh 11:26 ): " Ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

....Siksi selviää siitä, että uskovaiselle ei ole pantu mitään lakia, koska hän, niinkuin Paavali ( 1 Tim 1:9 ) sanoo, on uskosta vanhurkas, elävä ja autuas, eikä hänen tarvitse muuta kuin osoittaa tämä usko teoilla.

Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esille ja tunnustaa ja opettaa tätä evenkeliumia ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden. Ja kaiken, minkä se elää ja toimii, sovittaa se lähimäisen hyödyksi.

Hän tahtoo auttaa häntä ei ainoastaan pääsemään samalla tavalla armosta osalliseksi, vaan myös panee henkensä, tavaransa ja kunniansa alttiiksi hänen tähtensä niin kuin tietää Kristuksen tehneen hänelle, siten hän seuraa Kristuksen esikuvaa.

Tätä tarkoittaa Kristus ( Joh 13:34 ), kun hän ei jäähyväisiksi antanut mitään muuta kuin rakkauden käskyn, josta piti tuntea, kutka ovat hänen opetuslapsiansa ja totisia uskovaisia..."