 |
Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta
Tervetuloa keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta, uskosta ja elämästä. Kaikki asiallisesti keskustelevat ovat tervetulleita.
|
| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Aleksanteri
Liittynyt: 30 Hei 2009
Viestejä: 183
|
 Lähetetty: Tor Hei 30, 2009 22:40 Viestin aihe: |
 |
|
| elohiiri kirjoitti: | Parahin Aleksanteri. Jumalan sanan mukaiset kiellot ja käskyt, neuvot ja nuhteet ovat kyllä lihalle ja verelle tarpeen, mutta
kiellot ja käskyt, neuvot ja nuhteet eivät synnytä tai ylläpidä uskoa. Sillä usko, ollakseen Jumalan edessä puhdas ja oikea, elää yksin armosta, Kristuksen ansion tähden.
|
No näin itsekin asian näen. Pitää siis sanoa, että tulee olla kuuliainen Jumalan sanalle, koska se määrittelee kiellot ja käskyt. Jos seurakunta (SRK) ei aseta kieltoja ja käskyjä, mikä käsittääkseni on SRK:n mielipide, ei sille myöskään voi olla kuuliainen, vaikka PM näin kyllä kehottaakin 
Jos ei ole seurakunnan asettamia sääntöjä, ei myöskään voi osoittaa seurakunnan säännöille kuuliaisuutta. Saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta on tässä pointtiakin |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Cityseepra
Liittynyt: 19 Hei 2009
Viestejä: 76
|
| Lähetetty: Per Hei 31, 2009 2:38 Viestin aihe: |
|
|
| Maalaispoika kirjoitti: | | Täytyy myöntää että viimeisen PM pääkirjoituksen jälkeen tuli tympeä olo. Toinen suuri hämmennnyksen aihe on siinä, kuka tästä kaikesta oikein vastaa? TM, vai kuka? Lukeeko pääkirjoitukset joku porukka, vai saako päätoimittaja julkaista mitä haluaa? Mikä on srk:n puheenjohtajan asema ja vastuu? |
Päivämies on tässä levittänyt käsitteellisesti ja myös opillisesti vääristynyttä ajattelua.
Teologien pitäisi puuttua asiaan. Kristinopin keskeisten peruskäsitteiden merkityksiä ei pidä lähteä muokkaamaan mielivaltaisesti. Luulisi että ainakin teologisen koulutuksen saaneet käyvät keskustelun Päivämiehen päätoimittajan kanssa. (Joko päätoimittaja muuten on vaihtunut?)
Oppi armoneuvoista eli armonvälineistä on keskeinen luterilaisessa opissa. Vanhoissa kirjoituksissa esiintyy termi "armoneuvot", joilla on tarkoitettu samaa kuin nykykielessä käsitteellä "armonvälineet". Laestadiuskin käytti sanaa armoneuvot juurit tässä kristinopillisessa, luterilaisessa merkityksessä.
Mitä sanalla armoneuvot eli armonvälineet sitten tarkoitetaan? Luterilaisen tunnustuksen mukaan usko syntyy Jumalan säätämiin armonvälineiden avulla. Taivaallinen Isämme vanhurskauttaa meidät armonvälineiden kautta. Ne ovat Jumalan sana eli evankeliumi sekä sakramentit (kaste ja ehtoollinen). Sinut on jo kasteessa liitetty Kristukseen, Kristus tulee ja on läsnä pyhässä ehtoollisessa, ja Hän tarjoaa armonsa sanassaan.
Jumalan Raamatussa säätämät katoamattomat armoneuvot ovat siis käsitteellisesti rajattu opillinen termi.
Väinö Havas määritteli armoneuvon käsitteen mm. v. 1940 elokuun Siionin Lähetyslehdessä:
| Lainaus: | | ...Uskoamme vahvistaa myös Raamatussa lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa, ehtoollisen leivässä ja viinissä. Yksikään näistä armonneuvoista ei jouda tien oheen monien vihollisten piirittämän Kristityn elämässä. Me tarvitsemme ne kipeästi kaikki, sillä kamppailumme turmiovaltoja vastaan on tukahduttavan kuuma. |
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=25
Jokainen voi tarkistaa käsitteen alan ja merkityksen Tunnustuskirjoista, ja se löytyy tiiviissä muodossa kirkollisesta sanastosta "Aamenesta öylättiin".
| Lainaus: | Luterilaisen kirkon uskon mukaan armonvälineet [aikaisempi sanamuoto oli siis "armoneuvot"] ovat välttämättömiä, jotta ihminen pelastuisi. Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi. Luterilaisen kirkon sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen.
Kirkon koko elämä helluntain jälkeen perustuu armonvälineiden varaan. Armonvälineiden kautta kirkko tuo ihmiset Kristuksen yhteyteen, niin että he pelastuvat synnin, kuoleman ja kadotuksen vallasta ja pääsevät osallisiksi pelastuksesta.
Armonvälineen luonne on myös ripillä ja pappisviralla, jotka Kristus asetti armon ja pelastuksen jakamisen välineiksi. |
|
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Kuningatar Elisabeth
Liittynyt: 02 Hei 2009
Viestejä: 37
|
| Lähetetty: Per Hei 31, 2009 9:00 Viestin aihe: |
|
|
70-luvulla hoitokokouksissa erotetun sananpalvelija Heinon terveiset tämän päivän sananpalvelijoille:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8333458/39033295
| Lainaus: | | Luulen, että pääkirjoituksen tarkoituksena oli pönkittää JÄRJESTELMÄN valtaa ja asemaa. |
Nythän liikkeessämme on perin kiusallinen tilanne, todella kiusallinen. Nimittäin kun nyt liikkeen johdolle ja heidän "beesaajilleen", sekä ns. virallisen opin kannattajille on tullut selväksi, että aika iso joukko liikkeen jäseniä ei ojentaudu vallitsevan normiston mukaan. Heidät pitäisi kuitenkin saada ojentautumaan sen mukaan, mutta kuinka se tapahtuu?
Hoitokokouksia tuskin uskalletaan pitää, koska kirkko vaatii entisistäkin selvitystä. Mutta kuunnellaanko kirkkoa? Jos ajatellaan asiaa Raamatun pohjalta/Kristuksen kirkkolain pohjalta ja että Raamattu on ohjeena pitävämpi kuin kirkon taho, nyt olisi jo kiire toteuttaa Raamatun ohjetta, koska ns. synnin luvallisuutta tai jopa eriseuraisuutta on yhä enenevässä määrin havaittavissa (ainakin sen käsityksen sai opistoseurojen saarnoista, kuin myös PM:n kirjoituksista). Uskoisin, että SRK:n pääkonttorilla mietitään kuumeisesti strategioita tilanteen korjaamiseksi.
Herää ajatus, että onko ns. valtaa pitävien päätarkoitus tosiaan "pönkittää JÄRJESTELMÄN valtaa ja asemaa", vai saada "hairahtuneet" jäsenet takaisin lammaslaumaan, josta he ajattelevat heidän eksyneen? Peräänkuuluttaisin nyt kyllä avointa keskustelua ry:illä mieltä askarruttavista asioista, varsinkin opillisista, ilman että kenenkään suunsa aukaisevan tarvitsisi pelätä saavansa julmaa ja huonoa kohtelua osakseen. Mahtaisikohan liikkeessämme onnistua julkinen keskustelu opillisista asioista ilman, että se olisi hoitokeskustelu?
Voisitko Maalaispoika valottaa ns. Kristuksen kirkkolakia? Sehän on juuri meillä 70-luvun hoitokokoukset kokeneilla hyvänä peloitteena avoimelle keskustelulle ja ajattelulle. Tuskin mitään muuta kohtaa Raamatusta koen vastenmieliseksi, mutta sen jollakin tapaa koen. Kuitenkin se siellä on ja pysyy ohjeena kristityille (vieläpä on Jeesuksen antama ohje, eikä sitä voi sivuuttaa), mutta sillä on saatu paljon pahaa aikaseksi liikkeessämme. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
hyrsyläinen
Liittynyt: 29 Syy 2008
Viestejä: 273
Paikkakunta: Tellus
|
| Lähetetty: Per Hei 31, 2009 10:20 Viestin aihe: |
|
|
Googletin armoneuvoa. Ei-vl-yhteyksissä kaksi osumaa, mutta kun niitä luin, tuli näin vanhoillislestadiolaisena vähän nolo olo:
”Armoneuvo tuo on aivan verraton: Poika tähden syntisten ristihin käy, Maailman autuaaksi tehden” (siteerattu pätkä Arvid Hydenin laulusta, ilmeisesti evankelisia)
"Silloin meidän Jeesuksemme armoneuvo täytetään kaikissa Hänen valituissaan, jotka isä on Hänelle antanut nimittäin, että heidän pitää oleman iankaikkisesti Hänen tykönään siellä missä Hän on, ja näkemän ja nauttiman Hänen kanssaan kaikkea sitä kunniaa, jonka isä on antanut hänelle". (rukoilevaisten sivuilta eräästä artikkelista)
Eli: evankeliselle Hydenille armoneuvo tarkoitti Jeesuksen sovitustyötä.
Rukoilevaisten artikkelissa "Jeesuksemme armoneuvo" liittyy pelastusprosessiin käsittäen ristinkuoleman, Jeesuksen rakkauden ja yhteyden häneen tässä ajassa uskon kautta ja lopulta täydellisenä yhteytenä taivaassa (jos oikein käsitin).
Vanhoillislestadiolaisuudessa - köh - armoneuvo viittaa esim. korvakoruihin. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Aaria
Liittynyt: 26 Hel 2007
Viestejä: 625
|
| Lähetetty: Per Hei 31, 2009 11:01 Viestin aihe: |
|
|
Armoneuvo on aika jännä sana suhteutettuna siihen, mitä vl siitä käsittää. Armo sana liitettynä neuvo sanaan: armoNEUVO. Ei pelkkä neuvo. Armo-sana tekee neuvosta pyhän, mikä sen tarkoitus onkin tehdäkseen kuulijan nöyräksi ja kuuliaiseksi vastaanottamaan neuvon.
Ajattelisin, että tämä tuttu ja turvallinen Kaanaan kieli alkaa etääntyä nykyajan ihmisestä liiaksi. Merkityksiin alkaa kasaantua kaikkea ylimääräistä moskaa ja termit muuttuvat alkuperäisestään ihmisten mielissä. Miksi ei voi saarnata suomeksi? Kohta istutaan kuuntelemassa Kaanaan kieltä seuroissa ihankuin latinankielistä messua. Tulee kuitenkin niin turvallinen olo. Joskus se kaanaankielinen munkkilatina hermostuttaa.
Maalaispoika analysoi hyvin niitä ongelmia, joita tulee tästä "ole kuuliainen seurakunnalle" -opetuksesta. Minulle on VIELÄKIN hämärää kenelle ja mille minun tulisi olla seurakunnassa kuuliainen! Pitää olla todentotta apteekkari tulkitessaan rivienväliä. Olenpa kuullut, että Jumalan valtakunnan päätöksenteossa ei noudateta mitään demokratiaa (huom! käsitteellinen sekamelska). Eli tietyillä tyypeillä on auktoriteetti puhua seurakunnan suulla. Tunteeko paimen seurakuntansa? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
elohiiri
Liittynyt: 17 Jou 2007
Viestejä: 1238
|
| Lähetetty: Per Hei 31, 2009 11:12 Viestin aihe: |
|
|
Sanalla neuvo on kahtalainen merkitys. Kun sana neuvo esiintyy esim sanan kulkuneuvo yhteydessä, tarkoittaa neuvo tällöin enemmän ko välinettä kuin kaikella hartaudella jaettuja neuvoja kulkemiseen.
Sanan armoneuvo olen käsittänyt rekisteriraamatun tarkoittamassa merkityksessä. " Armovalitsemus.....Sen ulkonainen, kehottavainen ja ansaitseva syy on Kristus Jesus, ja hänen kallis ansionsa, joka uskolla vastaan otetaan Eph 1: 3-7, 2Tim 1:9. Armovalitsemisessa tulee tutkittavaksi 1) Jumalan tahdon hyvä suosio Eph 1:5,9. Se on Jumalan iankaikkinen neuvo ja aikomus, jolla Jumala on iankaikkisuudessa päättänyt, että ne, jotka uskossa loppuun asti pysyvät, tulevat autuaaksi Joh 3: 16-18, 1:12 Eph 1:11, Rom 8:28, 2 Tim 1:9...."
On siis kyse neuvoista eli avuista, jotka Jumala on valinnut. Nämä neuvot rakentuvat kaikki Jumalan armon varaan. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Yoha
Vieras
|
| Lähetetty: Per Hei 31, 2009 12:10 Viestin aihe: |
|
|
| Maalaispoika kirjoitti: |
Sitten on tietenkin vielä joukko aivan käytännöllisiä ongelmia, joihin kukaan ei koskaan ota kantaa eikä vastaa.
1. Mikä on seurakunnan päätöksen syntymisen prosessi
2. Ketkä prosessiin osallistuvat
3. Onko samanlaisen ymmärryksen syntyminen aina automaattista, jos ei ole, miten erimielisyydet ratkaistaan
4. Pitääkö päätös perustella, vai oletetaanko, että uskovaiset ovat automaattesesti samaa mieltä "ilmoituksen" perusteella
5. Miten ymmärretään päätösten ala, jotta regimentit eivät mene sekaisin
6. Miten tulkitaan herätysliikkeen historiaa tämän asian käsitteellistämisen osalta
7. Mistä tiedetään, että viimeinen päätös on oikea, jos edellinen ei sitä ollut.
Jokainen huomaa jo tästä, miten huteralla pohjalla PK:n kuuliaisuuslogiikka on.
|
Vastaanpa näihin kysymyksiin, jos et ole kunnollisia vastauksia saanut.
On harhaanjohtavaa puhua päätöksen syntymisestä. Ei seurankunnassa mitään päätöksiä tehdä, päätöksistä syntyy sääntöjä ja lakeja, jotka eivät kuulu Jumalan valtakuntaan. Maallisista asioista voidaan tehdä päätöksiä, esim. Ry:n toimintaa koskien.
Jumalan valtakunnassa halutaan elää tunnon vapaudessa ja iloita, siksi me haluamme välttää niitä asioista, jotka vievät kauemmaksi Jumalasta ja seurakunnan keskeltä.
1. Omatunnossa vaikuttava Pyhä Henki opettaa ja ilmoittaa tahtonsa.
Joh 14:
26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
2. Kaikki uskovaiset ihmiset. Meille on annettu erilaisia armolahjoja. Toisille on annettu herkemmät hoksottimet tunnistaa saatanan juonet ja synnin ansat.
1. Kor 12:
4 Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama.
10 joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.
11 Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.
1. Kor 14:
3 Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.
4 Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa.
3. Jumalan valtakunnassa on menty heikomman veljen mukaan. Ja se ei ole Jumalan lapselle laki, vaan hän tekee sen hyvillä mielin rakkaudesta.
1. Kor: 8:
13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
Samaisessa luvussa kerrotaan hienosti Jumalan lapsen mielestä näistä uskonvanhurskauteen liittyvistä Jumalan sanan ohjeista. Ylipäänsä tieto ja oppineisuus ei saa nousta hallitsemaan uskovaisten välistä elämää, vaan rakkaus tulee olla päällimmäinen:
1. Kor: 8:
1 Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa.
2 Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa.
4. Jumalan valtakunnassa ei tarvitse mitään perustella. Eihän heikompi veli osaa välttämättä edes puhua - saattaa vain kyyneleen tirauttaa. Se riittäköön meille perusteluksi.
5. ja 6. menee hieman yli, en ymmärtänyt kysymyksiä.
7. Elävä usko on kulkenut ajasta ja kulttuurista toiseen. Toisissa kulttuureissa vallitsee erilainen etiikka, erilaiset painotukset yms. monenlaisia eroavaisuuksia. Jumalan sana ja Pyhä henki sopeuttaa kaiken eri aikaan ja eri kulttuureihin. Sen vuoksi suhtautuminen asioihin voi muuttua ja muuttuukin koko ajan. Iso laiva kääntyilee hitaasti. Veljien ja sisarten välisen puhtaan rakkauden ja hyvän omantunnon säilyttäminen on oleellisinta näissä uskon vanhurskauden kysymyksissä.
1. Tim 1:
5 Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
19 ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitetaan PM:n kuuliaisuuslogiikan huteralla pohjalla. Mielestäni pääkirjoitus oli hyvä ja uskoa rakentava, siitä välittyi aito rakkaus ja Jumalan lasten ajattelutapa. Jos siellä oli heikkoja sanavalintoja tai muita epätäsmällisyyksiä, niin ne häipyivät kyllä kauas sisällön taakse. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Aleksanteri
Liittynyt: 30 Hei 2009
Viestejä: 183
|
| Lähetetty: Per Hei 31, 2009 13:07 Viestin aihe: |
|
|
| Yoha kirjoitti: |
3. Jumalan valtakunnassa on menty heikomman veljen mukaan. Ja se ei ole Jumalan lapselle laki, vaan hän tekee sen hyvillä mielin rakkaudesta.
|
Eli jos esimerkiksi ehkäisykielteisyys aiheuttaa jollekulle veljelle katkeruutta ja tuntemuksia siitä ettei jaksa uskoa, niin silloinhan ehkäisykielteisestä asenteesta on päästävä eroon, jotta toimittaisiin siten että tämä heikko veli ei katkeroidu?
Näin ollen heikoimpien mukaan meneminen voi siis tarkoittaa mm. neutraaliutta ehkäisykysymyksessä? Vai mennäänkö heikoimman mukaan vain siinä tapauksessa, että tämä heikoimman mielipide on virallisen linjan mukainen? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
