Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Aromi]

Kyllä tähän soppaan lusikoita mahtuu, kiitosta vaan Herpertille vaivannäöstä. Minusta tuota oli kiinnostavaa lukea.

Itselläni on yksi näkökulma, joka ei niinkään liity alustuksen sisältöön tai siihen, olenko samaa vai eri mieltä alustajan kanssa. Juttu on nimittäin niin, että tämän perusteellisen lapsimyönteisyys-ehkäisykielteisyys-apologian jälkeen tuntuu aivan mahdottomalta ottaa lapsia vastaan vapain ja iloisin mielin... niin se vain tuppaa olemaan. Uskomisen vapaus menee kiven alle. Kun sitten lapsiasian kanssa on vaikeaa, entistä hankalammaksi asian tekee puolivillainen perusteluluettelo ehkäisemättömyyden välttämättömyydestä. Jos sitten tahtookin elää ehkäisemätöntä elämää, joutuu samalla tavallaan tahtomattaankin kaikkien omituisten selittelyjen puolestapuhujaksi.

Tulee jotenkin mieleen Paavali ja pakanoitten ympärileikkaus. Siihen asti, kun vapaasti saatiin noudattaa kristityiksi kääntyneitten pakanoittenkin kohdalla ympärileikkausta, Paavalikin hyväksyi sen. Mutta sitten kun sitä ruvettiin vaatimaan, Paavali kieltäytyikin siitä, ettei vapaalle uskomiselle tulisi siitä estettä. Samalta tuntuu välistä itsestäkin; mitä voimakkaammin korostetaan ehkäisemättömyyttä ainoana oikeana uskovaisen toimintamallina, sitä hankalammalta tuntuu olla vapaana asian kanssa.

[Kuningatar Elisabeth]

[Helena]

Minulla on vaikeuksia ymmärtää tätä ajatusta, että laittamalla ehkäisy opilliseksi asiaksi ongelma on jotenkin ratkaistu ja asia tullut selväksi: Ehkäistä ei saa.

Tässä ajattelussa Jumala näyttäytyy mielestäni keskenään ristiriitaisia määräyksiä jakavana despoottina. Opin (tässä tapauksessa ensimmäisen uskonkappaleen) pohjalle rakennettu käsitys ehkäisyn ehdottomasta synnillisyydestä on paikoin pahassa ristiriidassa Jumalan ja Raamatun ilmoittamien eettisten määräysten kanssa. Kumpaa pitää kuunnella: Eettistä ohjetta lähimmäisen rakastamisesta (puoltaa ehkäisyä tietyissä tilanteissa) vai opillista "käskyä" (ehkäistä ei saa).

Antaako Jumala siis keskenään ristiriitaisia ohjeita? Voivatko oppi ja etiikka olla keskenään ristiriidassa? Minusta tämä tuntuu jotenkin oudolta. Uskoonkäyvämmältä tuntuisi se, että oppi ja etiikka olisivat keskenään sopusoinnussa olevaa jatkumoa.

Onko tämä ongelma ratkaistavissa vain sillä, että ehkäisy on yksiselitteisesti eettinen asia? Vai pitääkö hyväksyä ajatus, että Jumala on jollakin tapaa mielivaltaisen ristiriitainen?

Tuleeko kellään mieleen mitään muuta asiaa, jossa opista (vaikkapa nyt I, II ja III uskonkappale) johdetaan suoraan eettistä normistoa? Onko tämä ainut asia, jossa opillisuuden painoarvo pyritään valjastamaan eettisen käskyn perustaksi?

[satumaiju]

[hyrsyläinen]

[satakieli]

Ihmisen seksuaalivietti, eloonjäämisvietin ohella ovat vahvimmat eteenpäin vievät voimamme. Ihmisen on vaikea, lähes luonnoton ja mahdoton tehtävä nitistää näitä tarpeellisia viettejä itsestään.

Kumminkin ihmisyhteisössä seksuaalisuuden rajoittamaton toteuttaminen ei ole mahdollista, raamattu ja Jumalan Sana ohjaakin tämän vietin avioliittoon kahden kypsän täysi-ikäisen välille. Vaikka avioliitto on Jumalan Sanalla asetettu ei biologia lakkaa toimimasta avioliiton ulkopuolellakaan ja epäaviollisetkin lapset ovat Herran lahja ihmissukukunnalle ja lasta ympäröivä yhteisö on velvollinen huolehtimaan kaikenlaisiin olosuhteisiin syntyvistä lapsista.

Raamattuun on kirjoitettu kristinuskon Jumalan käsitykset, käskyt ja neuvot ihmisille jotta he osaisivat elää luojansa määritelemän halun mukaan.
Seppo Lohi esitelmöi luojamme tahtoa raamatun, perinteen ja aiempien tutkijoiden tuottamien ajatusten pohjalta. Lohen argumentointi on mielestäni puutteellista mutta se on nähtävä alustuksena ja kirjoituksena joka sopii päivämiehen julkaisulinjaan. Tuli jopa mieleeni että mitähän Jeesus tästä kaikesta sanoisi tänäpäivänä mutta se korjaantui hetimiten mielessäni; Hän sanoisi kaiken samoin kuin 2000 vuotta sitten.

Alustuksessa Lohi sortuu virheisiin mm. ehkäisyn ja abortin rinnastamisella, sillä jokainen yhdyntä on tapauskohtainen, miehen siittiö ei suurimmassa osassa yhdyntöjä löydä tietään munasoluun vaikka ehkäisyä ei käytettäisi mutta abortissa elävä alkio 100% tuhotaan jokaisella kerralla; lopputulos on näillä kahdella asialla eri.

Myös vuoden 1945 jälkeen lääketieteellinen lisääntymisbiologian ympäristö on muuttunut paljon ja se muutoksen loppu ei ole näköpiirissä, muun muassa keinohedelmöitysellä voidaan synnyttää ihmisiä joka toimenpide ei aiemmin ollut mahdollista.
Ei tulisi myöskään unohtaa sitä tosiasiaa että juuri lääketieteen edistys on lisäännyttänyt ihmiten määrän räjähdysmäisesti, jopa niin suureksi että on tullut monin paikoin väestötiheyden kasvun myötä eteen ongelmia joita ei voi ratkaista jos populaatio edelleen kasvaa, silloin ihmiset heikommasta päästä rupeavat kuolemaan vahvimpien jäädessä jäljelle.

Juuri lääketieteen edistys on mahdollistanut myös heikompien yksilöiden lisääntymisen joka ei voi olla kristinuskon etiikan kannalta väärin. Vieläkin joka viides nainen kehitysmaissa kuolee synnytykseen, Suomessa sellainenkin nainen voi saada lapsia turvallisesti jonka synnytystiet on niin ahtaat ettei lapsi mahdu "ulos". Luonnontilassa sellaisesta ahtaudesta kärsivä äiti ja lapsi kuolisivat.

Lohen argumentoinnissa ihmetystä herätti myös ns. tapauskohtainen harkinta raskauden ehkäisyssä.
Kuka sen tekee? Tiedän tapauksia joissa monisynnyttäjän sektioita hoitanut epäuskoinen lääkäri on se joka tekee tapauskohtainen arvion ja päätöksen vl-uskovaisen äidin sterilisaatiosta. Jokin ristiriita mielestäni on siinä että pyhästä hengestä vaikutettu äiti ei ole luvanvarainen tekemään tätä omaan elimistöönsää ja perheeseensä kohdistuvaa elämän suurimpiin kuuluvaa ratkaisua.

Arvioni on että vanhoillislestadiolaisuus ei muuta aiempia ylikireitä ja jopa virheellisiä käsityksiään syntyvyyden lisäämis/rajoittamis alueella ja nämä kannat on sidottu uskovaisten omaantuntoon mutta käynee ajan kanssa siten että uskovaisten omatunto "sopeutuu" vallitsevaan tilanteeseen ja joka tarkoittaa sitä että uskovaiset tarpeensa mukaan ehkäisevät mutta kulkevat pelastavan lauman suojissa, sellaiseksi on käytäntö muodostunut katollisen kirkonkin piirissä.

[Joinsuun Elli]

[Kuningatar Elisabeth]