Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Jemima]

(Ps. nappasin tämän Lukkarin kirjoittaman tekstin Larsseilta, Lukkarilta lupaa kysymättä...karjase Lukkari täysillä, jos tein mielestäsi kaameen rikoksen!!!)

--------------------------------------------------------------------------------

28. Kolmas kohta: Miten tai millä keinoin tämä vanhurskaus tuodaan meille, että saisimme Kristuksen kautta ansaitun aarteen? Tässäkin otettakoon vaari siitä, että kuljetaan oikein eikä jouduta siihen, mitä eräät vääräoppiset ja heitäkin vielä hurjemmin harhaantuneet henget entisaikaan väittivät: Jumala tekee heille jotakin erikoista toimimalla sisäisesti jokaisen sydämessä ja antamalla Pyhän Henkensä erikoisen valon ja salaisen ilmoituksen välityksellä — aivan kuin ei mitään kirjaimia, mitään kirjoitettua, mitään ulkonaista saarnaa tarvittaisikaan. Tietäkäämme siis: Jumala on järjestänyt siten, ettei kukaan pääse Kristuksen tuntemiseen eikä hänen kauttansa ansaittuun anteeksiantamukseen tai saa Pyhää Henkeä ilman ulkonaisia, julkisia välineitä. Jumala on päinvastoin sisällyttänyt tämän aarteen suulliseen sanaan eli saarnavirkaan. Hän ei tahdo asiaansa toteuttaa loukossa tai salaisella tavalla sydämessä, vaan hän tahtoo, että se ihmisten keskuudessa julki kuulutetaan ja jaetaan. Kristuskin käskee: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" jne. (Mark. 16:15).

29. Tämän hän tekee sitä varten, että oltaisiin varmoja siitä, miten ja mistä armoa on etsittävä ja odotettava. Näin kristikunnassa kaikki tapahtukoon samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Kukaan älköön ryhtykö mihinkään omaan älköönkä kulkeko omien ajatustensa mukaan, ettei pettäisi sekä itseään että toisia, niinkuin muutoin varmasti käy. Kun me, näet, emme voi nähdä sydämeen, kaikki alkaisivat kerskua Pyhästä Hengestä ja kehua omia ajatuksiaan hengelliseksi ilmoitukseksi, jonka Jumala erikoisella tavalla on opettanut ja mieleen antanut. Kukaan ei silloin voisi tietää ketä tai mitä on uskottava.

30. Siis tämäkin asia, nimittäin kristikunnassa kaikuva ulkonainen sana eli saarna, kuuluu syntien anteeksiantamuksen eli kristillisen vanhurskauden saavuttamiseen. Se on kuin kanava ja välittäjä, jonka kautta Kristus ja hänen armonsa meille ilmoitetaan, eteemme kannetaan ja helmaamme lasketaan. Tämän puuttuessa kukaan ei milloinkaan aarretta huomaisi. Mistä, näet, tiedettäisiin tai kuinka ainoankaan ihmisen sydämeen koskaan astuisi se, että Kristus, Jumalan Poika, on meidän tähtemme tullut taivaasta, on meidän edestämme kuollut ja kuolleista noussut, on saavuttanut syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän ja ne meille lahjoittanut, ellei hän sitä julkisesti julistuttaisi ja saarnauttaisi? Ja vaikka hän kärsimyksellään ja kuolemallaan onkin ansainnut meille tämän aarteen, kukaan ei kuitenkaan pääse siihen käsiksi, sitä omistamaan, ellei Kristus sitä sanalla käskisi tarjoamaan ja kuin kotiin kantamaan. Kaikki se,minkä hän sitä varten on uhrannut ja mitä sitä varten tehnyt, olisi mennyt hukkaan; se olisi kuin maahan kätketty kallis, suuri aarre, jota kukaan ei arvaa etsiä eikä sitä hyödykseen käyttää.

31. Siksipä minä olen aina opettanutkin, että ensiksi, ennen kaikkea muuta, täytyy olla käsillä suullisen sanan, ja että tämä sana on käsitettävä <<<0557>>> korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen Pyhän Hengen, joka sitten sanan avulla ja välityksellä valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko siis ei tule eikä se pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä; näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu. Älköön sitä siis millään muotoa halveksittako! Pidettäköön se suuressa kunniassa! Halulla sen parissa oltakoon, lakkaamatta sitä harjoitettakoon ja mieliin teroitettakoon. Ei se milloinkaan jää vaille hedelmää, eikä sitä koskaan tarpeeksi käsitetä eikä opita. Kavahtakoot vain kaikki noita häpeällisiä henkiä, jotka pitävät sitä niin halpana, kuin se ei olisikaan välttämättömän tarpeellinen uskoa varten tai jotka sen välehen perusteellisesti oppivat, sitten kyllääntyäkseen, kunnes he lopuksi siitä pois lankeavat, eikä heille uskosta ja Kristuksesta jää hituistakaan jäljelle.
32. Kas niin, tästä nyt sait kaiken sen, mikä kuuluu kristillisen vanhurskauden uskonkohtaan! Sen sisällyksenä on syntien anteeksiantamus, joka Kristuksen kautta on meille lahjoitettu sekä uskolla sanan kautta ja sanassa omistettu aivan sellaisenaan, ilman mitään omia tekojamme. Emme kuitenkaan saa ajatella, ettei kristityn tarvitse eikä tule tehdä hyviä tekoja. Niitä älköön kuitenkaan sekoitettako ja pujoteltako uskon oppiin, sitä verhoten sillä häpeällisellä käsityksellä, että ne muka vaikuttavat jotakin siihen vanhurskauteen, joka Jumalan edessä kelpaa. Näin tärvellään ja turmellaan sekä teot että uskon oppi. Onhan ennen kaikkea tärkeätä, että tämä uskonkohta säilytetään puhtaana ja sekoittamattomana, erillään kaikesta meidän tekemisestämme. Sitten kun meillä on vanhurskaus, on kuitenkin tekojen seurattava, mutta ne jääkööt tänne maan päälle muovailemaan ja säilyttämään maallista vanhurskautta. Näin molemmat ovat oikeassa käytössä, tosin kumpikin erikseen, oman olemuksensa ja arvonsa mukaan: edellinen Jumalan edessä, uskossa, kaikkien tekojen ulkopuolella ja ennen niitä, jälkimmäinen rakkauden teoissa lähimmäistä kohtaan, sen mukaan kuin me jo yllä siitä puhuimme.

[elohiiri]

Lutherin pääajatus tuossa lainatussa kohdassa on (niin uskon) se, että JUMALA PITÄYTYY sanassaan niin tarkoin, ettei mikään maailmassa voi HÄNEN pyhää sanaansa kaataa tai sitä toiseksi muuttaa. Jumala ei näin ollen toimi ihmisen itsensä synnyttämien ajatusten (jonkinmoisen "erikoisen valon" tai "salaisten ilmoitusten") kautta.

Aivankuin sinettinä siitä, että Jumala todella toimii ihmisen parhaaksi, hän saarnauttaa tahtoaan niin sanan kuin sakramenttien välityksellä. Tämän sanan julistuksen Jumala haluaa tapahtuvan julkisesti, kaikkien ihmisten korvin kuulla ja sydämin uskoa. "Menkää KAIKKEEN maailmaan ja saarnatkaa EVANKELIUMIA KAIKILLE LUODUILLE." Tämä on Jumalan tahto.

Se, miten Jumala tahto evankeliumin suhteen toteutuu, onkin jo toinen juttu.