Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[kletos]

Hei,

Jemima kertoi minun luennoistani. Tein keväällä gradun hengellisestä väkivallasta. Luennot ovat samasta aiheesta.

Graduni löytyy täältä:
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/62969/paastame.pdf?sequence=1

t. Kletos (A.R.)

[Aromi]

Olipas mielenkiintoinen gradu.
_________________
Muuten olen sitä mieltä, että armoneuvo-sanan käyttö on hävitettävä.

[kletos]

Kiitos.

Maitobaarista / maanantaipiiristä on paljon asiaa myös täällä:
http://www.maanantaipiiri.info/keskustelu/

t. Kletos (A.R.)

[Jemima]

Kletos:

"Tekstistäsi tuli surullinen olo. Tarkoitukseni ei ollut ainakaan mitätöidä kenenkään hengellisiä kokemuksia. Hengellisen väkivallan illoissa ei oikein voi puhua niistä, kun mukana voi olla tosi pahasti uskonnolla satutettuja."

Älä surustele. Et sinä mitätöinykkään mitään. Kirjoitin tuon kirjoitukseni aamukiireessä, enkä harkinnu sanojani edes sen vertaa mitä yleensä. Vetelin mutkat suoriksi aika reippaasti.

"Itse en tosin usko, että "taivas koskettaa maata" -kokemuksia olisi jokaisessa yhteisössä, mutta niissä joissa on, ne ovat merkki siitä, että Jumala toimii."

Kuule. Tämä asia kiinnostaa mua kovin. Kuten siellä illassa kerroin, muistan tällaisia tkm-kokemuksia myös hoitokokouksista. Kun joku kososlaisuudesta puhuteltu immeinen vihdoin ja viimein, kovan "pehmittelyn" jälkeen löysi oman kadottavan tilansa ja sai kohdalleen synninpäästön, tunnelma oli just tuollainen taivas koskettaa maata. Noh, mitenkäänhän raamatullinen tuollainen parannus ei ole, joten oliko se oikeasti Jumalasta lähtösin tämmöinen tilanne?

"Uskon, että Jumala ja Pyhä Henki vaikuttavat vahvasti myös vanhoillislestadiolaisuudessa. Ei pidä heittää lasta pois pesuveden mukana."

Kyllä-kyllä, en ole ajatellutkaan, etteikö näin olisi. Mutta nämä hurmos-tilat tai jonkinmoiset yliluonnolliset kokemukset, onko ne merkki mistään jumaluudesta? Luther varoittaa näkyihin ja uniin luottamasta (ei sanatarkka) ja pitäytymään kuivaan Jumalan sanaan.

"Jos uskonnoista voisi kuoria pois ihmisten luomat kääreet ja säännöt, niin moni yhteisö tervehtyisi. Mutta, kuten illassakin puhuin, yhteisön "voima" on siinä, että saadaan jäsenet pysymään ruodussa ja olemaan esittämättä omia mielipiteitään. Näin on teillä, mormoneilla, maitobaarissa, jehovantodistajilla, moonilaisilla jne."

Liekkö...? Hmmm... Oisko enempikin niinpäin, että jos annetaan kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, niin kaikki muukin korjaantuu? Kaikki muu ei korjaannu, jos perus"virhettä" ei korjata. Noh, tämmöstä löpinää.

Kiitos Aila kun tulit keskusteluun mukaan!

[diogenes sinopelainen]

[sananjalka]

Monenlaisia ajatuksia nousi lukiessani näistä tkm-hetkistä. Etenkin, kun olen viime aikoina lukenut useammasta eri lähteestä ihmisten Pyhän kokemisesta tai kokemattomuudesta.

Pyhän kokemisen hetkiä ainakin itselleni ovat olleet mm. vastasyntyneen lapsen kohtaamiset, ihmisten erilaiset juhlat, kuten konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen, hautaansiunaus, ja kun itse käy ehtoollisella. Ja monta kertaa virsien ja vaikkapa Siionin laulujen laulaminen ja kuunteleminen tai saarna koskettavat sydänjuuria myöten. Tai kun lukee Raamattua ja löytää sieltä juuri siihen tilanteeseen sopivan kohdan.

Näissä tilanteissa on tavallaan helppo ajatella, että taivas koskettaa maata. Ollaanhan niissä tekemisissä juuri ihmisen herkimpien tuntojen kanssa, ja myös tekemisissä ihmisen hengellisen alueen kanssa, johon useimmat esim. edellämainitsemistani asioista suoraan vastaavat.

Mutta onko aina tkm-hetkissä mukana todella taivas, vai voiko se kosketus tulla muualta? Minusta voi.

Maallisemmassa mielessä ihmisen mieltä ja tunteita voi järisyttää jopa pahuuden kautta. Olen lukenut vasta Hitlerin ajasta kertovaa kirjaa, ja vaikka kuinka Hitlerkortti on pannassa keskusteluissa, tuskin sen parempaa (= pahempaa) esimerkkiä voi ihmisten manipuloinnista olla. Tuhannet ihmiset huutavat käsi suorana: Heil!, kun puhujapöntön takana seisoo Hitler ja laskettelee palturia! Viisaat ihmiset! Silmät ummistettiin jopa kansanmurhan yritykseltä, kun se selitettiin taitavasti. Elintilaa! Ja onhan näitä muitakin, AH nyt esimerkkinä.

Hengellisellä puolella? Mitä ovat nk. karismaattiset liikkeet, jossa ihmiset kierivät maassa, kaatuvat, nauravat hysteerisesti? Vaikkapa Toronton siunaus (oliko tämä samaa kuin nauruherätys?). Tai käärmeennostajat? Ja näitäkin on useita. Onhan meidänkin liikkeessämme liikutukset. Ennen meitä on sanottu hihhuleiksi liikkeeseemme kuulumattomien taholta.

Sitten tuleekin se problem. Mistä ihminen erottaa tällaisissa äärimmäisissä tilanteissa, onko taustalla hyvä vai paha?

Oletetaan että tulee täysin tabula rasa-ihminen. Millä hän erottaa vaikkapa suviseurateltassa liikutuksissa itkevän mummon ja jonkun karismaattisen liikkeen hervottomasti nauravan ihmisen taustalta, vaikuttaako siellä Pyhä Henki vai sielunvihollinen? Ja jos hän tempaantuu mukaan samaan menoon, erottaako hän sen omalla kohdallaan? Ja mistä?

Tätä on ehkä helppo ajatella silloin kun itse kuuluu jompaan kumpaan tahoon. Vai tuleeko joskus siltikin eppäilyksiä? Vai onko niin että maassa maan tavalla?
_________________
Lumikki kulkee metsässä. Vastaan tulee kolme pientä miekkosta. "Keitä te olette?" Lumikki kysyy. "Olemme seitsemän pientä kääpiötä," he vastaavat. "Mutta teitähän on vain kolme?" "Väkeä vähennetään, väkeä vähennetään..."

[Joosua]

diogenes sinopelainen:

[Jemima]

Suurkiitokset Sanikselle, pääni järjestykseen pistäjälle. Muiskista!

Diogenes. Tuo mainitsemani tunnetila levisi koko seurasaliin, niin että seinät nitisivät liitoksistaan ja sydämet nyrjähtelivät liikutuksenpullistuksista. Ja nämä kokemukset - niin luulen ma - ovat juuri niitä, mitä muistellaan jälkeenkinpäin siunauksellisiksi. Juttu oli hieman jakomielinen, sillä toisaalta kaikki pidättivät hengitystään, että kirkkeneekö vikaan joutuneelle hänen viallisuutensa ja toivoivat sitä täys-sydämenlaidalliseltaan ja sitten toivoivat samaan syssyyn hartaasti, etteivät ikimoisina ikinä, löytäisi itseään vikaan joutuneena viallisen paikalta. Eli jos kokemus olisi oikeasti ollut hieno, niin eikö jokainen olisi mielellään löytänyt itsensä seurakunnan edestä hoidettavana, mitä häh?