Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[lounatuuli]

Olen lukenut vl-henkilöiden määrittelyjä ei-syntisestä musiikista. Erään lähteen mukaan sitä on
- virret (yleensä) ja Siionin virret
- klassinen musiikki
- marssimusiikki, koska se tuo mieleen talvisodan
- Tonavakaunoinen, tuo mieleen Itävallan.

Rytmimusiikki, paitsi toi marssi, herättää lihanhimot. Rytmistä musiikkiliikuntaa ei hyväksytä. Ihmettelen tuota Tonavaa. Sehän on valssia, joka minusta voi herättää lihan.

Marssimusiikista en pidä. Aika monimutkaista on tuo vl-musiikin jaottelu. Lisäksi ihmisillä voi liha herätä eri tavoilla. Tässä on taas nämä syntisyyslistat.
_________________
Jos minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain helisevä kulkunen.....

[teepee]

Minulla ei ole koskaan oikein kunnolla auennut, miksi juuri musiikki on niin vaikea asia meikäläisyydessä.

Opiskeluvuosina muistan kuinka eräs jo edesmennyt vanhempi veli teroitti meille nuorille synnin vaaroja. Muistan eräänkin keskustelun, kun astuin paikallisen liikennelaitoksen kulkuvälineeseen. Seuramatkalla kun oltiin, niin oli tuo vanhempikin veli samassa junassa. "JUMALAN TERVE, teepee" hän huusi minulle ehkä kymmenen penkkirivin takaa. No menin hänen viereensä istumaan ja kävimme ikimuistoisen (kovaäänisen) keskustelun siitä, miten vain ja ainoastaan Siionin laulut musiikkipuolella ja Siionin julkaisut kaunokirjallisella puolella ovat hyväksyttäviä. Muut ovat syntiä. Myös virsiä on hyvä välttää, vaikka niissä on joitakin hyviäkin.

En tiedä, miten suhtautuisin asiaan nyt, mutta punaposkisena fuksina täpötäydessä paikallisjunassa tuo keskustelu jäi kyllä ikimuistoisena mieleen.
_________________
Vīta est tempus optimum hominis

[metsätähti]

Mie en tiiä, missä määrin tuota musiikin syntisyyden arviointia harrastaa sellainen, joka on lionnut vl-kulttuurin liemessä ihan lapsesta asti. Ite kun on kyllä kirkon puuhissa ollut ja aina virsistä ja muutenkin perinteisestä musiikista tykännyt, mutta tullut tähän laumaan vasta vaille kolmikymppisenä, on aika usein hämmennyksissä niistä tulkinnoista. Siis kun moni hengellinen laulu, jota mie laulatan nuorille kirkon puolella, on minusta selkeästi "turvallisempaa", hengellisempää ja yleensäkin Kristukseen katsovaa verrattuna sitten joihinkin lauluihin, joita näyttää nuorten klassisen (=vl) kuoron kansiosta löytyvän. Siellä on ihan maallista kansanlaulua - ja toisaalta mie ihmettelen vl-kanttorin yksinlauluesityksiä ja erityisesti kestosuosikki Ave Mariaa - sehän on kyllä jotain muuta kuin luterilaista lystiä tuo Ave Maria -rukous, olkoonkin sitten lauluksi sävelletty. Siinä sitten yskitään puolin ja toisin, että mikä musiikki sopii kenenkin mielestä minnekin. Mie arvioin juttuja ensisijaisesti sanojen kannalta, kun minusta se julistus on niissä, jollekin toiselle se on tietty rytmi tai "kevyt melodia" (?), jotka ovat taas minulle aivan hepreaa, että mistä se toinen kuulee minkäkin, ja mikä tekee mistäkin hyväksyttävää tai sopimatonta. Ja sitten mietin vielä sitäkin, että lastenlauluja saa ilmeisesti lapsille laulattaa ihan vapaasti rytmistä ja melodiasta riippumatta, mutta milloin se rytmi muuttuu synniksi? Ja miten musiikki herättää lihan himot? Olen kyllä kuullut termin "mennä jalan alle". Itsekseni joskus hymyilen, kun kärsin levottomista jaloista oireena, eli pakosti heiluttelen niitä jalkoja seurapenkissäkin, ja toisaalta virressä ja Siionin laulussakin voi olla rytmiä, jota heiluttelee siinä, että milloinkahan joku ehtii paheksumaan. Ei ole vielä ollut ongelmaa. Ja toisaalta minulla on kyllä huumorintajua ja valmius kertoa, miksi mie näen jotain jotenkin, ja vastaavasti kyllä avoimesti kuuntelen, kysyn ja keskustelen, miksi toinen näkee jonkin asian jotenkin. Sen jälkeen sitten voi tuumia, että ok, mie ymmärrän nyt paremmin, miksi sie ajattelet noin, ja siinä on kyllä puolensa. Jos perustelut ovat hyvät, en ala periaatteesta vastustaa, mutta toisaalta myöskään "se nyt vain on niin" ei oikein mene läpi ihmiselle, joka miettii asioita. Toisaalta ehkä tällaiselle ulkopuolelta tulleelle sallitaan enemmän sitä ihmettelyä ja kyselyä kuin sille, joka on ollut aina mukana. Ite kun joutuu aidosti ja vilpittömästi kysymään usein, että miksi taikka miten te tämän näette. Onneksi se yleensä myös ymmärretään. En ole tahalliseen irvistelyyn sortunut kuin täällä, musiikki on aika varma aihe saada minut syttymään. Kasvotusten keskusteleminen on huomattavasti kivempaa ja johtaa varmemmin yhteisymmärrykseen tai ainakin ymmärrykseen, miten toinen ajattelee ja miksi.

(Pahoittelen, kappalejakotaitoni on mennyt jo nukkumaan tältä iltaa. )
_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275

[metsätähti]

Niin ja joo, minua valistettiin, että joitakin virsiä ei lauleta seuroissa, koska esim. körtit laulavat niitä ja siksi niihin ei tunneta hengen/Hengen yhteyttä. Jäi kyllä sitten kertomatta, mitkä virret ne ovat. Senkin varmaan tietää se, joka on ollut mukana kauan. Mie en tiiä, enkä jaksa alkaa ihan jokaisen virren takaa ottaa selkoa, että minkä väen virsi se on.

Kaipailen kyllä lauluseuroja, minulle musiikki on se väylä, joka avaa paljon. Jos kummankin puheen molemmin puolin on virsi ja sitten lopuksi kolme Siionin laulua, niin kyllä mie vain tahtoisin enemmänkin laulaa, tai edes joskus päästä laulamaan enemmän kerralla. Ei vain näytä kuuluvan ainakaan täällä ohjelmaan. Joululaulutilaisuus on ja pääsiäislaulut myös, vaan muuta ei. Pitäis varmaan ehdotella jollekin, vaan kun ei tiiä, kenelle.
_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275

[pakkula]

[Moppaajasefu]

Metsätähden kertoma tiettyjen virsien valikointi oli tuttua omasta nuoruudestani. Tietty asenteellisuus tiettyjä virsiä kohtaan meni niin selkäytimeen, että edelleenkin hämmästyn ajoittain, kun kuulen laulettavan muista hengellisyyksistä lähteneitä sävelmiä, joita aikanaan vieroksuttiin selvästi. Helsingin rauhanyhdistyksen ennakkoluulottomat virsivalinnat säväyttävät edelleen, esimerkiksi paljon laulettu virsi "Jeesus sä ainoa". Kyseinen melodia kuului aikanaan kategoriaan "hempeä".
_________________
Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta -foorumin ylläpitäjä ja moderaattori.

[urahtaja]

Kerran kahdessa sukupolvessa varmasti laulujen sanoituksia uudistetaan,
toiset jäävät pois käytöstä uusia tulee tilalle.....

Virsikirjassa 1986 on jo monia minua nuorempien sävellyksiä ja tekstejä..

Siionin laulut ja Siionin virret kokoelmat ovat ilmeisesti uudistamistyön alaisina...

Hengellisen laulukirjan(vapaiden suuntien yhteinen) käyttö on monesti korvattu valkokankaalle heijastetuilla uudemmilla lauluilla, pysyvät ajan hermolla tai karkoittavat huononäköisiä ja ikääntyneitä jäseniään.

Ainoastaan ortodoksinen jumalanpalvelusveisu on pysynyt entisellään...

Säestystä ei käytetä, eikä "lauluja" paljon ole muutenkaan käytössä...

Joensuun ort.m mieskuoro lienee ainoa laajemmin tunnettu.

Musiikkia tuskin voidaan rajata entisiin sävelkulkuihin ja rytmeihin......

[metsätähti]

Pakkulalle kiitokset kommentista - kyllä tuo esimerkki körttien käyttämistä virsistä oli minulle aika sanatarkkaan noin sanottu, mutta sekin tietysti saattaa olla paikallinen juttu tai sitten jonkun yksittäisen henkilön tulkinta. Hyvä jos niin ei ole, työlääksi tosiaan kävisi taustoja kovin selvitellä joka virrestä.

Ja häätyypi tosiaan sitä laulamista kysellä - meillä ne ovat vielä nuo säestäjä, esilaulaja ja seuraisäntä mukavasti salin sivussa, ei tarvi ihan esille vääntyä... Meillä kun on kovasti iso rauhanyhdistys, niin joskus on jonkinlaista kuuluvuusongelmaa, vaikka toki äänentoisto on ja siitä yritetään huolehtia. Tuo asettelu vain on niin, että jos menee siihen sivulle, niin kuulee hyvin soiton, laulun ja seuraisännän, mutta puhe saattaa puuroutua, ja keskellä taas toisinpäin.

Jos ihan lauluseuroja kaipaisi, niin en tiiä, keneltä niitä kyselisi - ja toisaalta tieten monen kotona voisi viettää iltaa keräämällä muutaman perheen paikalle. Oma koti on kovin pieni, ei lapsiturvallinen, ja soitinkin on makuuhuoneessa, joten ei pysty kutsumaan tänne. Pitäisi saada joku asialle muuten.

Mutta monesti harmittaa se, että sunnuntain seuroista lähdetään niin vauhdilla, ettei montaa sanaa vaihdeta salissa ihmisten kanssa. Kiire on sammutella valot ja niin edespäin. Mie kun siellä viihtyisin jokusen hetken muutenkin, ja tosiaan useamman laulun.
_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275