 |
Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta Tervetuloa keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta, uskosta ja elämästä. Kaikki asiallisesti keskustelevat ovat tervetulleita.
|
| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Moinas
Liittynyt: 31 Tam 2009 Viestejä: 65
|
Lähetetty: Kes Hel 10, 2010 23:50 Viestin aihe: Inhimillinen tekijä 7.3.2010 Ankara usko |
|
|
http://yle.fi/inhimillinentekija/seuraava.php
| Lainaus: | Ankara usko –nimisessä Inhimillisen tekijän jaksossa puhutaan siitä, miten lapsi kokee vanhempiensa uskonnollisuuden. Helena Itkosen vieraina on kolme erilaisesta uskonnollisesta kodista lähtenyttä. Katriina Järvisen vanhemmat olivat helluntailaisia saarnaajia. Katriina kertoo ohjelmassa miten hän lapsena pelkäsi Jeesuksen toista tulemista, jota odotettiin millä hetkellä tahansa. Soili Juntumaa taas pelkäsi ankaraa ja arvaamatonta rovasti-isäänsä.
Sekä Soili että Katriina tunsivat syyllisyyttä ja kelpaamattomutta, koska olivat vilkkaita ja kyseleväisiä tyttöjä. Nämä tunteet ovat seuranneet heitä aikuisuuteen asti.
Illan kolmas vieras on entinen lestadiolainen Teuvo Moisa, jota nuorena ahdisti kadotuksen pelko syntien vuoksi. Sekä kadotuksen että rangaistuksen pelko on tuttua myös Katriinalle ja Soilille.
Illan keskustelijat kertovat kukin omat rimpuilunsa kipuillessaan irti kodin painolasteista. Jokaisella on ollut oma tiensä, mutta yhteistä kaikille on ollut vapauden etsintä ja seksuaalisuuden ja rakkauden nälkä. Sekä Soili Juntumaa että Katriina Järvinen kertovat vasta keski-iässä löytäneensä itsensä, tunteensa ja tahtonsa. Teuvo Moisa myöntää, että oma prosessi on vielä kesken.
Ohjelmassa puhutaan myös hengellisestä väkivallasta ja siitä miksi se on henkisen väkivallan tehokkain muoto. Perheissä ei ollut tapana puhua uskon asioista, ne otettiin annettuina. Ohjelmassa kysytään myös pitäisikö lapsilla olla uskonnon vapaus.
Ohjelma on myös katsottavana YLE Areenassa, yle.fi/areena. |
|
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
urahtaja
Liittynyt: 02 Tam 2009 Viestejä: 1388
|
Lähetetty: Tor Hel 11, 2010 0:02 Viestin aihe: |
|
|
Hyvä kun vihjaat ajoissa, ehtivät ostamaan television kaappiin.....
Niin oli Inkeriläisellä ystävälläni Virossa, ei herättänyt pahennusta huonekaluna, ja pysyi maailman asioista selvillä... Vankileirillä vietettyjen 11 vuoden uutispimennyksen jälkeen..... |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
urahtaja
Liittynyt: 02 Tam 2009 Viestejä: 1388
|
Lähetetty: Sun Maa 07, 2010 23:30 Viestin aihe: |
|
|
Ohjelma oli sitten äsken, lienee jo Areenassa....
Ahdas ja kieltoja täynnä oleva uskonnollisuus näkyy olleen ongelma muissakin ryhmissä kasvaneille...
Juntumaan lapsista tuli kuitenkin myös pappeja.....  |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Sidottu

Liittynyt: 11 Tam 2009 Viestejä: 461
|
Lähetetty: Tii Maa 09, 2010 3:21 Viestin aihe: |
|
|
[url]areena.yle.fi/ohjelma/89e5eac046ad716d378dbf9c8fbd42c0[/url]
Erittäin samanlaista näkyy olevan helluntalaisten piirissä kuin lestadiolaisillakin. Eksklusiivisten, opiltaan fundamentalististen yhteisöjen kuviot ovat hyvin samanlaisia, vaikka harva uskova jäsen tätä haluaa nähdä. _________________ Hengellisesti pimeä |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Aromi

Liittynyt: 17 Hel 2008 Viestejä: 400 Paikkakunta: Häme
|
Lähetetty: Tii Maa 09, 2010 12:30 Viestin aihe: |
|
|
No niin, katsottu.
Ohjelmassa oli kyllä kiinnostavia ihmisiä ja heidän kokemuksistaan avartavaa kuulla. Kuitenkin jäin kaipaamaan jotain, ehkä jonkinlaista "vertailuryhmää", jossa olisi ollut saman ikäisiä toisenlaisissa perheissä kasvaneita ihmisiä. Ateistikodin tai korkeintaan-joulukirkossa-kävijä-perheen lapsia.
Minusta tuntuu, että samankaltaisuuksia olisi havaittu paljonkin, suhteessa lasten kasvatukseen ja sitten oman identiteetin, itsenäisyyden ja uskonnollisuuden löytämiseen. Täysin riippumatta siitä, onko lapsuudessa kotona ollut "ankaraa uskoa" tai ei.
Se, mitkä näistä tekijöistä siis liittyivät oikeasti ankaraan uskoon, jäi sivuun. Järvisen kokemukset olivat kyllä selkeimmin poikkeuksellisia, ja riipaisevalta tuntui, että hän ei voinut peloissaan turvautua vanhempiinsa.
Silti, kuinka monet sukupolvet onkaan kasvatettu vaikka näin:
- olemaan itkemättä
- ei pidetty sylissä, ettei lapsi totu siihen
- sylissä tai vieressä ei saa nukkua, koska muuten lapsi ei opi nukkumaan yksin
- jo synnytyksen yhteydessä erotetaan lapsi äidistään, että äiti saa levätä
- annetaan lapsen huutaa, että keuhkot vahvistuvat
- lyömällä tai tukistamalla lasta mistä tahansa syystä
- lapsi ei saa näyttää negatiivisia tunteita
- lasta ei saa kehua, ettei se ylpisty
- jne
Siinäpä aineksia ehyeen ja terveeseen itsetuntoon, luottamukseen ja rakkauden kokemuksiin... Niin kuin K.Järvisen kertomastakin kuuli, on tietysti erityisen hankalaa, jos näihin kasvatusmetodeihin vielä lisätään ankara ja kaikkivaltias jumalahahmo, joka valvoo kaiken näkevänä tuomarina elämää. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|