Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[Bono]

Rajauduin tässä kommentoimaan sitä, että kieliasun uudistusta tehtiin kai kuitenkin (myös) ajanmukaistamisen takia. Muutoin viittaan tuohon "juttusampoon".

Itse pidän erityisesti vanhemmista lauluista (esim. 145-160), joskus listasin niitä Vl-foorumille. Lisävihkoon en käytännössä ole tutustunut paljonkaan, joten ne vaikuttavat ehkä siksi oudoilta. "Inhokkeja" en oikein löydä.
_________________
Torvi-blogin kirjoittaja.

[hyrsyläinen]

[Aromi]

Olin kerran tilanteessa, jossa minua pyydettiin esittelemään Siionin lauluja ihmisille, joille ne eivät olleet entuudestaan tuttuja. Valitsin muutamia itselleni tärkeitä lauluja esimerkeiksi. Esitellessäni lauluja, huomasin, että melkein kaikki laulut, joita olin valinnut, olivat akselilta J.Rankinen - L.Typpö. Että näköjään ne vanhemmat tekstit jotenkin puhuttelevat.

Johonkin syvään mielen kerrokseen iskee minulla laulu 196, "Oi kuinka voisinkaan sua, Jeesus, kiittää". Se on laulu, joka useimmin on jäänyt itseltäni laulamatta kun ääni meinaa sortua.

[sananjalka]

Aromi, minulle on sama laulu tärkeä erittäin henkilökohtaisista syistä. Varsinkin 8. säkeistö: Hän vie mun kotihin/tasaista tietä/nostaa, jos horjahdan/ja kantaa vielä.
_________________
Lumikki kulkee metsässä. Vastaan tulee kolme pientä miekkosta. "Keitä te olette?" Lumikki kysyy. "Olemme seitsemän pientä kääpiötä," he vastaavat. "Mutta teitähän on vain kolme?" "Väkeä vähennetään, väkeä vähennetään..."

[reanna]

Mulle tosi rakas siionin laulu on - ylläri ylläri - uudesta lisävihosta löytyvä laulu 283, etenkin ensimmäinen säkeistö:

"Taivaassa minulla on Sinut,
oi armollinen Jumala.
Maan päällä turvaan otit minut,
näin olet turva ainoa.
Jos käynkin tietä vaikeaa,
kätesi ohjaa, taluttaa."

[Aaria]

Juuri nyt nousi listaykköseksi siionin laulu 68 erityisesti sen sanojen vuoksi:

Mä laulelen nyt verestä, tuost armon lähtehestä,
mi vuoti kaikkein edestä; sen arvo aina kestää.

Autuuden lähtehestä saa jokainen, joka janoo.
Rahatta juokaa, ostakaa! Niin itse Herra sanoo.

Puu kuiva käypi kukkimaan tään lähteen partahalla.
Jokainen pääsee painostaan, kuin kuihtuu kuorman alla.

Siis, kalliit sielut, joutukaa elämän vettä juomaan.
Vanhurskautta armoa on Herra valmis tuomaan.

Suurimmat täällä syntiset saa kaksinkertaisesti,
tääl ensimmäisiks viimeiset tulevat totisesti.

Niin kaksinkerroin saimme me elämän ynnä taivaan.
Ken osansa vain ottanee, on autuas jo aivan.

...


Usein tuntuu, että monissa lauluissa ja virsissä on puhtaimmillaan juuri se lohduttava sanoma, jota kaipaa.

[kerttuli]

yksi suosikkini on "Riemuitse tytär siionin". Vaikken sitä edes osaa ulkoa mut tykkään sävelmästä. Sitä vain harvoin lauletaan seuroissa. Toinen mistä kanssa pidän on sama kuin reannalla eli "taivaassa minulla on sinut". Olen joskus ajatellut et se lauletaan hautajaisissani. Kokonaisuutena hyvä laulu.

Yks mistä en niin pidä on uusi sl "lasten tulla sallikaa". Jostain syystä ahdistaa ne sanat jotka menee jotenkin näin: maailmassa itsekkyys, epäuskon väkevyys, torjuu usein elämän, pienen lapsen syntymän". Aina tulee mieleen et onko se itsekkyyttä jos ei jaksa ottaa lapsia vastaan mut se on taas toinen tarina.

[suru]

Wanhoja siionin lauluja on mielenkiintoista tutkia. Minulla on se edellinen nuottipainos- onko se nyt 63? Siis tätä nykyistä edellinen, ja sitten löytyy vuoden 1950 nuottipainos. Se on aika mielenkiintoinen siksikin, että siinä on laulut aakkosjärjestyksessä. Hmm... skannaisikohan sen joskus ja sharettaisi .