Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta

[anonyymi]

Tuohan oli hyvin lievästi muotoiltu, kun vertaa vuoden 2005 julkilausumaan Oikea ja väärä:

[toiste]

Taustatietona todettakoo, että agrologi Johannes Leppänen on lainsäätämisen asiantuntija, sillä hän on toiminut kansanedustajana 1991-2003 ja oli perustuslakivaliokunnan jäsen ja lakivaliokunnan varajäsen.

[Mttthh]

[toiste]

[anonyymi]

[toiste]

[spintarella]

Kyllä taas olen ollut niin vihainen lukiessani tätä keskustelua sekä Lohen haastatteluun liittyvää. Hyviä kommetteja teiltä molempiin!

[Ecto]

Tässä poiminta prof. M. Nissisen vastauksesta piispainkokouksen järjestämässä parisuhdeseminaarista. Olen jossain lukenut jutunkin, missä Nissinen selvittää varsin hyvin, miksi noiden, tässäkin keskustelussa esillä olleiden raamatunkohtien käyttäminen perusteena jonkun parisuhdelain vastustamiseen ovat ongelmallisia. En nyt sitä tähän hätään löytänyt, mutta tästäkin pätkästä asia tulee esiin - tosin ilman viittauksia.
------
>Raamatun maailma ja nykymaailma eroavat ratkaisevasti toisistaan siinä, miten sukupuolinen [/i]erilai-
suus ymmärretään ja mitä tästä seuraa konkreettisesti ihmisten elämässä. Ero johtuu perustavista
muutoksista maailmankuvassa ja yhteisörakenteessa, joiden seurauksena myös ihmisten käsitys kes-
kinäisistä suhteistaan on muuttunut: hierarkkisen ja patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen tilalle
ovat tulleet demokratian ja ihmisten tasavertaisuuden ihanteet sekä ajatus kaikkia yhtäläisesti koske-
vista ihmisoikeuksista tai perusoikeuksista.
Maailmankuvassa ja ihmiskuvassa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet voimakkaasti
myös siihen, miten sukupuolisuus ja sukupuolten väliset suhteet ymmärretään. 1800-luvulta lähtien
jalostettu ”seksuaalisuuden”
käsite on tulosta biologian, lääketieteen, psykologian ja yhteiskuntatie-
teiden rakentamasta ihmiskuvasta, joka on vahvasti yksilöllinen. Siinä, missä patriarkaalinen kulttuu-
ri katsoo yksilöä yhteisön intressistä käsin, moderni länsimainen kulttuuri puolestaan yhteisöä yksi-
lön intressistä käsin. Raamatun syntyajan kulttuurit olivat patriarkaalisia, ja niissä ihmisen sukupuo-
lielämä oli yhteisön hyväksymien mies- ja naisroolien toteuttamista. Seksuaalisuhde ei ollut tasaver-
tainen vaan siinä oli aktiivinen (mies-) ja passiivinen (nais)osapuoli. Sukupuolikumppanien tasaver-
taisuus ja seksuaalisuhteen molemminpuolisuus sen sijaan ovat moderneja ihanteita.
Nykyinen tulkinta samaa sukupuolta olevien suhteesta perustuu homoseksuaalisuuden käsit-
teeseen, joka otettiin käyttöön 1890-luvulla ja joka on Raamatussa tuntematon. Tämä käsite kokoaa
yhteen kaikki saman sukupuolen väliset sukupuolisuuden ilmentymät ja antaa uuden tulkintamallin
aina olemassa olleille mutta eri tavoin tulkituille ilmiöille. Homoseksuaalisuuden patologisointi ja
marginalisointi loi edellytykset myös homoseksuaalisen identiteetin ja yhteisöllisyyden syntymiselle.
Tästä identiteetistä tuli todellisuutta, joka on vähitellen otettu vakavasti niissä maissa, joissa samaa
sukupuolta olevien parisuhteet ovat yhteiskunnan hyväksymiä ja nauttivat yhteiskunnan suojaa. Tällä
tilanteella ei ole vertailukohtaa maailmanhistoriassa, eikä Raamattu sano siitä mitään.
2. Parisuhdelaki ja raamatuntulkinta
Homoseksuaalisuus meidän ymmärtämässämme mielessä kuuluu niihin asioihin, joita Raamatun
maailma ei tunne. Siksi ”homoseksuaalinen käyttäytyminen”
ei ole paras mahdollinen termi kuvaa-
maan puheena olevien Raamatun tekstien tarkoittamia homoeroottisia kontakteja. Homoseksuaali-
suuden käsitteen kuljettaminen Raamatun tekstiin homoseksuaalisuuden käsitteen kaikkine implikaa-
tioineen ja synnyttää mielikuvan, että Raamatun ”homokohdat”
puhuvat samasta asiasta kuin me. Jos
näiden raamatunkohtien väitetään puhuvan homoseksuaalisuudesta, otetaan pitkä ja ratkaiseva tul-
kinnallinen askel, jossa nykymaailman sukupuolentulkinta istutetaan ympäristöön, jossa samaa su-
kupuolta olevien keskinäiset suhteet tulkittiin aivan erilaiselta pohjalta.
Monet nykyiset samaa sukupuolta olevien yhdessäolon tavat olisivat Raamatun aikana olleet
mahdottomia –
esimerkiksi samaa sukupuolta olevien rekisteröity parisuhde. Yhdelläkään Kari Kuu-
lan alustuksessa käsitellyistä raamatunkohdista ei ole mitään tekemistä sellaisen yhteiskunnallisen
järjestelyn ja ihmissuhteen kanssa, jota parisuhdelaki koskee. Onkin tarpeellista pohtia, millaisten
tekstien ja tulkintaperiaatteiden avulla parisuhdelakia lähestytään hermeneuttisesti. Rakkauden käsky
ja kultainen sääntö ovat tässäkin tapauksessa parhaita periaatteita.
Otan tulkinnan avuksi synoptisissa evankeliumeissa olevan kertomuksen, jossa Jeesuksen op-
pilaat katkovat sapattina viljäntähkiä ja syövät niitä nälkäänsä (Matt. 12:1-8; Mark. 2:23-28; Luuk.
6:1-5). Markuksen mukaan Jeesus sanoo lisäksi klassiset sanat: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihmi-
nen sapattia varten.”
Sapattikäsky kuten muutkin käskyt on annettu ihmisen ruumiillisten ja hengel-
listen tarpeiden takia. Järjestyksestä ja periaatteesta ei saisi tulla ihmistä tärkeämpi. Matteuksen mu-
kaan Jeesus sanoo toisen hermeneuttisesti merkittävän asian: ”Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tar-
koittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä.” Armahtavai-
suus tarkoittaa, että ihminen otetaan todesta sellaisena kuin hän on. Armahtavaisuuden puute on joh-
tanut siihen, että erilaisuuteen tuomitut, muiden muassa homoseksuaaliset ihmiset ovat joutuneet
kantamaan pysyvää ja muihin ihmisiin nähden ylimääräistä häpeää siitä, mitä ovat. Parisuhdelaki on
merkittävä ja konkreettinen viesti siitä, ettei tätä häpeää tarvitse kantaa.
--------



Perversioista ei tämän asian kohdalla voi mielestäni missään tapauksessa puhua, menee todella alatyyliseksi. Joskus aikaisemminkin vedottiin johonkin ikuvanhaan piispojen kannatottoon, muistaakseni Päivämiehessä johonkin 50-luvulta olevaan kasvatus- tms. juttuun. Tekisi mieli kysyä, millä vuosikymmenellä nämä ihmiset elävät!
_________________
Ave crux, spes unica - Terve risti, ainoa toivo