 |
Mopin palsta - Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta
Tervetuloa keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta, uskosta ja elämästä. Kaikki asiallisesti keskustelevat ovat tervetulleita.
|
Mainos
Sulje
| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Aromi
Liittynyt: 17 Hel 2008
Viestejä: 444
Paikkakunta: Häme
|
 Lähetetty: Sun Tou 25, 2008 10:06 Viestin aihe: |
 |
|
Vielä tästä uskominen-opettaminen akselista pari sanaa.
Seurakunnasta opetetaan aivan oikein, että se "näkymätöin seurakunta ei taida eksyä totisessa uskossa ja perustavaisissa uskon kappaleissa".
Uskominen ei ole aivan sama asia, kuin opin pukeminen sanoiksi ja ajatuksiksi. Usko, jolla uskotaan on pääasia. Sen turvin pienet lapset tulevat taivaan perillisiksi ymmärtämättä perustavaisia opinkappaleita sen syvällisemmin. Se on siis se usko Kristukseen, joka Jemin rautalanka-Lutherin mukaan vanhurskauttaa.
Mitä sitten ovat perustavaiset uskonkappaleet? Aivan ilmeisesti niihin kuuluu uskominen yksin armosta. Mielestäni niihin kuuluu myös se, että Jumalalla on valtakunta, joka on Herran Jeesuksen läsnäoloa uskovaisten sydämissä. Muitakin asioita varmaan kuuluu tähän listaan, mutta kaikkia näitäkin koskee Paavalin sana näemme kuin kuvastimesta. Vasta perillä kasvoista kasvoihin. Siihen asti me joudumme tyytymään vajavaisuuteen ja Jumalan armoon, joka sentään on täydellinen.
Aijjoo. Nämä viestikötöstykseni ovat myös, ihan niin kuin Jeminkin, ääneen pohdintaa. Repostelkaa vapaasti siis. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Jemima
Vieras
|
| Lähetetty: Sun Tou 25, 2008 10:15 Viestin aihe: |
|
|
| Mutta se tärkein opinkappale, joka meinaa ihmisviisaudessa just mennä hukkaan ja jonka pien lapsi ymmärtää keskeltä on se et "Jeesus on kuollut puolestamme". Eikö just siihen oppiin uskomme nojaa? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Jani_S
Vieras
|
| Lähetetty: Maa Tou 26, 2008 14:26 Viestin aihe: |
|
|
| Jemima kirjoitti: | Kiitos Aromi, just noit asioit pyörii mun mielessäin, mutten osaa niit noin hyvin tuottaa kirjalliseen muotoon, kiitos vielä kerran!
Ystäväni sanoi myös aika osuvasti (mielestäni) kyseessä olevasta asiasta, hän sanoi suunnilleen näin: "synninpäästö on otettu irralliseksi asiaksi evankeliumista" (ja meikäläisyydessähän synninpäästöä sanotaankin "evankeliumiksi"). Se siin on mielestäni ainakin vaarana tehdä, niin sananpalvelijan saarnatessa, kuin myös kuulijan kuunnellessa, jossei asiassa olla tarkkana. Ankka tietty on osannut sekottaa ja hämmentää päässään näit asioit, muttei välttis kovinkaan monelle oo käyny samoten.
Käskystä:  ... |
Mikä tämän ystäväsi evankeliumi sitten on ja millaisen synninpäästön se sisältää? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Aaria
Liittynyt: 26 Hel 2007
Viestejä: 697
|
| Lähetetty: Tii Tou 27, 2008 12:00 Viestin aihe: |
|
|
Minä ymmärsin ihan täysin mitä Jemima tarkoitti, sillä olen itsekin ollut siinä turriuskossa, että evankeliumi on se, kun saarnataan synnit anteeksi. Vain ja ainoastaan se.
Se mitä Aromi tuolla edellä viisaasti kirjoitti:
| Lainaus: |
Tuon meikäläisyyden synninpäästön mahdollinen ongelma syntyy kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, jos evankeliumi ymmärretään vain sanoiksi "Jeesuksen nimessä ja veressä". Toiseksi siitä, jos synninpäästöllä ajatellaan olevan sellainen vaikutus, että se tekee meistä synnittömiä tai puhtaita.
|
Tuon olen vasta näiltä palstoilta oppinut kokonaan tajunnut, että ihminen on aina syntinen.  Jotenkin puhujasedän sanat ovat lapsesta asti menneet ohi ymmärryksen, kun on sanottu, että teemme jatkuvasti syntiä ajatuksin, sanoin ja töin. Miten muka ajattelemalla voi tehdä syntiä??, mietin. En koskaan tajunnut, sillä syntiähän olivat kaikki mitä tekemällä tehdään (laitetaan punaista kynsilakkaa kaverin luona.) Tälläinen "lapsuuden usko" kuitenkin toi käsityksen, että on puhdas ja valkoiset vaatteet, kun on synnit anteeksi. Kilvoittelu on syntien anteeksi anelua, jotta valkoiset vaatteet säilyvät puhtaina. Armo oli tuntematon käsite. Jos ei jaksa pyytää anteeksi, ei voi säilyttää uskoa. Osittainhan se onkin niin, mutta kun liitetään mukaan vielä "armosta uskominen" siinä täydellisessä merkityksessään - uskon luonne muuttuukin kokonaan. Omat työt ja jaksaminen ei olekaan enää keskiössä, vaan keskiössä on se miten armosta uskotaan. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
